Naistenviikon kirjahaaste: Kristiina Vuori

Osallistuin syksyllä 2019 Turun yliopiston luovan kirjoittamisen ystävien järjestämään seminaaripäivään, Toisten elämät, jossa kirjailijat kertoivat siitä, minkälaista on kirjoittaa (bio)fiktiota olemassaolevista tai -olleista henkilöistä.

Käsiteltävinä kohdehenkilöinä olivat Sylvi Kekkonen, Paavo Nurmi ja Alex Stubb. Kirjailijoina Johanna Venho ja Karo Hämäläinen. Yksi osallistujista oli historiallisia romaaneja kirjoittava Kristiina Vuori. Vielä elossa olevia henkilöitä voi haastatella ja 1900-luvulla eläneistä henkilöistä voi koota muistitietoa ja hyödyntää monenlaista sanomalehti- ja arkistoaineistoa sekä liikkuvaa kuvaa ja haastattelunauhoja.

Mutta kun tarkastelee aiemmilla vuosisadoilla eläneitä henkilöitä, sitä vähäisemmiksi aineistot käyvät. Ja jos kyse on naisista, arkistoaineistoja on tuskin lainkaan. Kristiina Vuori kertoikin aloittavansa romaanien kirjoittamisen perehtymällä tarkastelemaansa naista lähellä oleviin miehiin.

Vuori toi luennossaan esiin laajan ja monisyisen taustatyön, jota hän romaanejaan kirjoittaessaan tekee. Hän tutustuu mahdolliseen arkistoaineistoon, kuten kirjeet, testamentit ja erilaiset pöytäkirjat sekä aihetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. Lisäksi hän haastattelee ja konsultoi asiantuntijoita, on yhteydessä historiallisiin harrastusryhmiin ja osallistuu erilaisiin tapahtumiin tai kursseille, matkustaa tapahtumapaikoille, kuvaa siellä ja nauhoittaa omia kokemuksiaan ja vaikutelmiaan.

Kristiina Vuoren kirjoittamiselle on merkityksellinen eläytymisen menetelmä: miltä asiat näyttävät, kuulostavat, tuoksuvat, maistuvat, tuntuvat. Mutta kuvittelua luonnollisesti kahlitsee se, mitä voidaan milloinkin kuvitella, mikä on (ollut) missäkin ajassa ja paikassa ylipäätään mahdollista.

Kristiina Vuori

Vuoden 2020 naistenviikon viimeisenä teoksena tarkastelen Kristiina Vuoren keväällä ilmestynyttä teosta Neitsytkruunu. Sen päähenkilö on kahden mahtisuvun jälkeläinen Anna Hansintytär Tott (1478–1549), joka oli läheistä sukua Ruotsin valtakunnan aikakautensa merkittävimmälle miehelle, Sten Sturelle.

Anna naitettiin poliittisista syistä Henrik Bitzille (noin 1458–1506), joka oli laamanni ja Suomen suurimpia maanomistajia. Häät tanssittiin Turun linnassa. Jäätyään muutaman vuoden avioliiton jälkeen leskeksi Anna hallitsi suuria maa-alueita Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Satakunnassa. Myöhemmin Anna avioitui ja leskeytyi vielä kahdesti.

Neitsytkruunu-romaanissa – joka saanee vielä jatko-osia – tarkastellaan Annan neitovuosia sekä ensimmäistä avioliittoa. Lapsuus päättyy isän väkivaltaiseen kuolemaan, minkä jälkeen Anna lähetetään isän sisaren, Ingeborg Tottin ja tämän puolison Sten Sturen huostaan kasvatettavaksi. Anna saakin oppia kaikki maatalon ja suuren omaisuuden hallintaan liittyvät toimet: karjanhoidon, käsityöt, ruuanlaiton, leivonnan, säilömisen, metsästyksen ja sairauksien hoidon sekä kirjanpitoa ja kirjeenvaihtoa. Ingeborg oli viisas ja monitaitoinen, aikakautensa vaikutusvaltaisimpia naisia.

Ingeborgin varoitteluista huolimatta Anna rakastuu komeaan lurjukseen Clemet Bengtinpoika (Kansallisbiografiassa Klemet Hogenskild), mutta onnistuu – pääosin muiden avulla tai tukemana – säilyttämään naimattoman naisen tärkeimmän ominaisuutensa, neitsyyden. Sen saa häntä parikymmentä vuotta vanhempi aviomies. Avioliitto Henrikin kanssa kuvataan romaanissa onnettomaksi. Henrik ei voi luopua rakastajattarestaan, lapinvaimosta, joka asuu perheen taloudessa. Anna ei voi hyväksyä sitä ja puolisot vieraantuvat toisistaan.

Henrikin kuoltua Anna solmii rakkausliiton Clemetin kanssa, mutta rakkaus katoaa liitosta nopeasti. Lyhyeksi jääneen avioliiton hedelmänä on pieni tyttölapsi. Ehkä kolmas ja viimeinen avioliitto on onnellinen.

Kristiina Vuori kirjoittaa elävää kieltä, käyttäen myös paljon aikakauden sanastoa, jonka merkitys avautuu kontekstissaan. Hän kuvaa tarkasti asuja ja niiden yksityiskohtia, huonekaluja, astioita, rakennuksia sekä erilaisia toimintoja, kuten vaikkapa lypsämistä, joka neito Annalta ei tahdo onnistua.

Vuoren romaanit ovat sujuvasti kirjoitettua viihdettä. Ne kertovat todellisista henkilöistä ja niiden taustalla on paljon historiallisia faktoja. Mutta toki ne ovat romaaneja, kirjoittajansa mielikuvituksen tuotteita, joiden keskiössä on yllättävän modernisti ajattelevia, vahvoja ja itsenäisiä naisia.

Romaanin lopusta löytyvät vielä kirjailijan jälkisanat, joissa kerrotaan ne tosiasiat, joita Neitsytkruunun naisista tiedetään. Kristiina Vuorella on pitkäaikainen yhteistyösuhde historioitsija, professori Anu Lahtisen kanssa, joka lukee käsikirjoitukset menneisyyden ammattilaisen näkökulmasta varmistaen faktojen paikkansapitävyyden ja asettaen kirjailijan kuvittelulle rajat.

Nyt on naistenviikon lukuhaaste suoritettu! Tässä alla linkit aikaisempien päivien postauksiin:

Leila Tuure: Väistyvien vetten kaupunki

Helena Sinervo: Tytön huone

Marie Benedict: Rouva Einstein

Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua

Louise Penny: The Three Pines -sarja

Kate Atkinson: Jackson Brodie -sarja


One thought on “Naistenviikon kirjahaaste: Kristiina Vuori

  1. Oletpa saanut osallistua mielenkiintoiseen seminaariin! Siitä oli kiinnostava lukea, samoin Vuoren työskentelytavoista ja luottolukijasta, joka tsekkaa historiauskottavuutta.

    Olen lukenut luullakseni kaikki Vuoren kirjat ja pidän häntä vakuuttavana ajankuvakuvaajana. Tämä uusin kirja ei kivunnut suosikiksini, mutta viihdyttävän historiallisen romaanin raameihin se hyvin mahtuu.

    Kiitos, että olet mukana naistenviikkohaasteessa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.