Kuusamon luontoa kuvaamassa

Osallistuin matkatoverini kanssa Kuusamon-viikollamme Kuusamo Nature Photography’n järjestämälle luontovalokuvausretkelle, oppaanamme Mikko Oivukka. Onneksemme saimme nauttia yksityisopastuksesta, sillä meidän lisäksemme tämän päivän retkelle ei ollut muita ilmoittautuneita – tosin retken taloudellinen kannattavuus ei tainnut olla kovin korkea.

Retkeen sisältyi kuljetus ja maukas retkilounas. Opas oli osaava ja rento. Ei tullut missään vaiheessa tuntua, että minua tässä nyt opetetaan, vaan päivä kului mukavan jutustelun merkeissä, ohjeet ja neuvot tulivat siinä sivussa. Jotkut asiat kuulostivat aivan uusilta, osa oli sellaisia, jotka olivat päässeet unohtumaan.

Luontokuvaaja ja lintuopas Mikko Oivukka

Ohjelmassa kerrottiin, että retki suuntautuisi Konttaiselle, mutta sen lisäksi kävimme kolmessa muussakin paikassa kuvaamassa, mikä tuntui hienolta bonukselta. Ajomatkat paikalta toiselle sujuivat kameroista ja kuvaustarpeista keskustellessa.

Itselleni on tärkeää, että kamera on pieni ja kevyt, mahtuu kassiin ja kulkee aina mukana. Tällöin tulee myös kuvattua. Objektiiveja olen ostanut tarpeen mukaan – ja aina on mielessä, minkä objektiivin seuraavaksi hankkisin. Perusobjektiivin lisäksi minulla on zoom sekä kiinteäpolttovälinen muotokuvaobjektiivi, josta pidän suunnattomasti.

Kuvaamiselle on monenlaisia tarpeita ja tarkoituksia. Yhtäältä kuvaan elämän tärkeitä ihmisiä, asioita ja tapahtumia, toisaalta työhön liittyviä tapahtumia. Kuvaan matkoilla ja lomilla. Osa kuvista tulee vain omaan käyttööni, osaa käytän myös opetuksessa, esimerkiksi luentodiojen kuvituksena, osan kuvista julkaisen sosiaalisessa mediassa (Facebookissa ja Instagramissa), osan taas näissä blogiteksteissä.

Puhuimmekin päivän mittaan paljon kuvaamisen ja kirjoittamisen samankaltaisuudesta sekä siitä, miten ne liittyvät yhteen ja tavoista, joilla niitä voisi yhdistää.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Oulankajoen varrella, luontokeskuksen lähellä. Kuvasimme siellä ruskan värejä, maisemaa ja jokea. Mietimme, miten maiseman voisi kehystää, miten kuvata eri tasolta, hieman eri paikoista ja jättää jotain pientä kuvan etualalle syvyysvaikutelmaa luomaan.

Matka jatkui Käylän koskelle, jossa pähkäilimme liikkuvan veden kuvaamista, aivan veden tasolta kuvaamista ja yksityiskohtien tallentamista. Opin kuvaamaan liikkuvaa vettä niin, että se näyttää kuin vaahtopilveltä.

Ja näimme koskikaran pulikoimassa koskessa – retkeä mainostettiinkin linturetkenä. Koskikaran seuraamiseen ja kuvaamiseen menikin aika tovi, niin vikkelästi se hyppi kiveltä koskeen pulikoimaan ja taas takaisin. Se ei tuntunut pysähtyvän hetkeksikään, mutta onnistuin tallentamaan muutaman tarkan otoksen.

Matkalla Konttaiselle pysähdyimme pienen järven rannalle, jonka toisella puolella vaara kohosi korkeana. Näin siis voi pysähtyä kesken matkan tienposkeen, kun eteen ilmaantuu oiva kuvauspaikka.

Konttainen kohosi korkealle järven takana. Tuonne ylös kiipesimme seuraavaksi.

Konttaisella näkee usein kuukkeleita. Odottelimme niitä vaaran juurella hetken aikaa ihmetellen hömötiaisia, jotka nekin olivat hauskan näköisiä ja vilkkaita lintuja. Paikalla oli myös talitiaisia, ja kuului närhen rääkäisy, ja järripeippokin kävi paikalla.

Evääksi meille tarjottiin bataattikeittoa, rieskaa, kahvia ja mustikkamuffinssia. Ne maistuivat erinomaisilta, kun olimme kuvanneet jo useamman tunnin ajan.

Eväät maistuvat aina parhailta. Etenkin kun joku toinen on ne hankkinut.

Konttaiselle johtaa helppo ja uusittu polku, jota oli hyvä kävellä. Jossain vaiheessa se oli melko jyrkkä ja eilisestä Valtavaaralle kapuamisesta väsyneet jalkani yrittivät hidastella. Mutta huippu tuli vastaan nopeasti.

Sieltä avautui huikeat maisemat, joskin pilvisenä ja sateisena päivänä – pilvet olivat oikeastaan meidän alapuolellamme – usvaiset. Välillä usva repeytyi ja oranssina hohtavat metsät ja kirkkaat järvet näkyivät selvästi.

Paitsi oranssilta metsät näyttivät välillä myös syvän turkoosilta.

Oppaamme käveli reippaasti jyrkän reunaman yli kuvaamaan suoraan edessä avautuvaa maisemaa. Minä jäin suosiolla kauemmas, pitelin puusta kiinni, etten pudonnut. Kyllä kauempaakin sai kuvattua, vaikka ei ehkä aivan yhtä huikeita näkymiä.

Otimme matkan ensimmäiset selfiet ja puhuimme enemmänkin selfieiden kuvaamisesta ja selfieiden tärkeydestä instagramissa – ja siitä, miten sosiaaliseen mediaan kuvien värit säädetään usein voimakkaammiksi kuin muualle. Otin Jaanasta muotokuvia kanervikon keskellä.

Paluumatkalla pysähdyimme laajalle levittäytyvän kirkkaan metsä- ja vaaramaiseman äärelle. Opas muistutti mieleen panoramakuvauksen, joka puhelimen avulla olikin helppoa. Miksen muistanut tätä aikaisemmin tällä viikolla?

Panoraamakuva Konttaisen rinteeltä iPhonella otettuna.

Alas päästyämme etsimme taas kuukkeleita, mutta turhaan. Ne olivat kuulemma lentäneet huipulle ja syöneet siellä suoraan vaeltajien käsistä. Ehkä meillä ei ollut tarpeeksi houkuttelevat eväät? Mutta onneksi hömötiaiset poseerasivat hienosti kuvissa.

Kuukkelin olimme tavanneet jo eilen Valtavaaran vaelluksella. Aurinko alkoi paistaa kirkkaasti ja vesipisarat hohtivat valossa. Mieli oli täynnä kuvia ja sanoja pitkän päivän jälkeen – niiden purkamisessa menee pitkään.

Kameraan oli kertynyt 391 otosta. Ne kävin lävitse samana iltana. Poistin epäonnistuneet ja melkein onnistuneet otokset. Käsittelin alustavasti ne kuvat, joita pidin onnistuneina. Joihinkin kuviin olin oikein tyytyväinen. Tuntuu, että sain paljon mukaani tästä päivästä.


One thought on “Kuusamon luontoa kuvaamassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.