Vuosi 2020 valokuvin

Kuten kaikki tiedämme, vuosi 2020 ei ollut aivan paras mahdollinen, mutta erikoinen se oli. Omalla kohdallani siinä oli sekä nousuja että laskuja – ja yksi vuori. Valokuviin ikuistuvat kuitenkin pääosin ne parhaimmat hetket. Joitain tälle vuodelle tyypillisiäkin asioita, kuten etätyöskentely ja maskit, tallentui kuviin. Olen myös linkittänyt joihinkin kuviin niihin liittyviä blogipostauksia, joista voi lukea lisää vuoden aikana tapahtuneesta.

Väsyneenä, mutta tyytyväisenä omaan suoritukseeni. Selfie yli kilometrin korkuisen vuoren huipulla.
Vuoteen 2020 kuului paljon kirjoittamista aikaisempien vuosien tapaan. Joitain kirjoittajatapaamisia järjestettiin aivan fyysisesti kahviloissa, työväenopistoissa ja muissa tiloissa. Suurin osa kirjoittajatapaamisista ja kursseista tapahtui verkossa, useimmiten Zoom-yhteyden varassa.
Helmikuun lopulla järjestettiin suurin tapahtuma, johon osallistuin: Turun yliopistojen dosenttiyhdistyksen 70-vuotisjuhla. Seuran puheenjohtajana sain ottaa saadut kukka-asetelmat kotiini.
Samoihin aikoihin, helmikuun lopulla juhli työnantajani Turun yliopisto 100-vuotista olemassaoloaan näyttävällä laser-showlla yliopistonmäellä. Suurin osa muista juhlavuoden tapahtumista peruutettiin tai siirrettiin verkkoon.
Kevääseen 2020 mahtui myös kaksi leikkausta sekä niitä seuranneet sairaslomat.
Työnteko vuoden 2020 keväästä alkaen oli suurin piirtein tällaista. Se tapahtui etänä, kotoa. Aamiaiset ja lounaat tuli syötyä työnteon lomassa.
Lähipiirin iloinen perhetapahtuma sai tarttumaan sukkapuikkoihin. Bonus-lapsenlapsi syntyi syyskuun alussa.
Myös yhdistystoiminta siirtyi verkkoon. Tässä Suomen Uskontotieteellisen Seuran vuosikokous, jossa oma pitkäaikainen jäsenyyteni johtokunnassa sekä kolme vuotta kestänyt puheenjohtajakauteni päättyivät.
Yliopistorakennukset suljettiin keväällä ja työhuoneissa sai käydä vain erikoisluvalla. Korona-kevääseen ajoittui myös laitoksemme muutto Sirkkalan Historicumista kasarmialueen Arcanumiin. Kirjat ja kansiot piti ensin pakata ja sitten purkaa, tarkkojen etäisyyssääntöjen vallitessa.
Nina Kokkinen kuratoima Salatun tiedon tie -näyttely avautui vähän myöhästyneenä Villa Gyllenbergissä. Sain olla mukana kirjoittamassa näyttelyjulkaisuun Hengen aarteet.
Kodin kesään kuuluivat iltapäivien lukuhetket riippumatossa.
Vuoden 2020 syksyyn mahtui yllättävän paljon esiintymisiä, erityisesti esoteriakirjaan liittyen. Tässä elokuun taiteiden yössä Sammakko-kirjakaupan takapihalla juttelemassa esoteerisuudesta kustantaja Seppo Lahtisen ja kirjailija Heikki Kännön kanssa.
Huivien kutominen jatkui kiivaana läpi koko vuoden.
Loppuvuosi kului maskeja käyttäen. Kaikissa julkisissa kulkuvälineissä, tilaisuuksissa ja tilanteissa piti totutella käyttämään maskia. Aluksi se tuntui eksoottiselta ja oudolta. Sitten siitä tuli arkista rutiinia.
Syksyllä 2020 pääsin myös kahteen konserttiin: Juliet Jonesin sydän sekä 22-pistepirkko esiintyivät Logomolla. Katsomossa noudatettiin turvavälejä ja käytettiin maskeja.
Tampere-talon Aula-klubilla käytiin kiinnostavaa keskustelua esoteriasta ja okkultismista. Kirjasta otettiin jo toinen painos.
Värit, langat ja mallit vaihtelivat. Pääosin käytin käsinvärjättyjä ja eettisesti tuotettuja (kalliita) lankoja. Niitä on miellyttävä kutoa.
Lokakuun lopulle ajoittui, jo kertaalleen siirretty tilaisuus: Reijo Wileniuksen muistoseminaari. Olin siellä mm. Jan-Erik Mansikan ja Isä Ambrosiuksen kanssa keskustelemassa antroposofiasta, henkisyydestä ja Kersti Bergrothista. Oli mukava tavata Bergrothin lukijoitakin.
Tänä vuonna olimme mökillä vielä marraskuussa. Aurinko paistoi kirkkaana ja oudoista kulmista. Se teki niin matalan kaaren, että näimme sekä auringonnousun että laskun.
Olen nyt jo muutaman vuoden ajan käynyt uimassa – enemmän epäsäännöllisesti – ympäri vuoden. Tänä vuonna vain kylmäuinti oli mahdollista, sillä saunat suljettiin koronarajoitusten vuoksi.
Meidän kodin pihalla tapahtui valtava muutos, kun kaikki jättimäiset, varjostavat havupuut kaadettiin kerralla. Valoa riittää nyt myös talon sisälle ja ikkunasta avautuma näkymä avartui. Keväällä nähdään, miten puutarha räjähtää kasvuun. Nyt joulun alla hyödynnettiin havuja askartelemalla talkoilla havukransseja oviin.
Jouluna meillä kävivät kaikki lapset ja lapsenlapset, mikä oli hienoa. Aikuisiksi kasvaneita lapsia ja pieniä lapsenlapsia jäi myös yöksi ja sain kattaa kahteen kertaan aamiaisbrunssin. Se on perinne, josta pidän erityisesti. Tänä vuonna erikoisuutena olivat tuoreet vohvelit.

One thought on “Vuosi 2020 valokuvin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.