Eeva Joenpelto 100 vuotta

Vuonna 1921 Nobelin fysiikan palkinto myönnettiin Albert Einsteinille ja kirjallisuuden palkinto Anatole Francelle. Charles Chaplin julkaisi elokuvansa Chaplinin poika, Ludwig Wittgenstein taas loogis-filosofisen tutkielmansa ja Sigmund Freud psykoanalyyttisen teoksensa joukkopsykologiasta. 

Suomessa säädettiin voimaan oppivelvollisuus. Nuoren voiman liitto, Suomen sanomalehtimiesten liitto ja tähtitieteellinen yhdistys Ursa perustettiin.

Enrico Caruso ja Juhani Aho kuolivat. Prinssi Philip, Eeva-Liisa Manner, Kerttu-Kaarina Suosalmi ja Eeva Joenpelto syntyivät.

Kaikesta tästä on tänä vuonna tullut kuluneeksi sata vuotta. Eeva Joenpelto syntyi Sammatin Myllykylässä 17.6.2021. Juhlapäivän kunniaksi nostetaan malja hänen rakennuttamansa Vares-Kantolan pihamaalla ja Sampomäellä saa ensi-iltansa hänen Tuomari Müller, hieno mies -romaaniinsa pohjautuva näytelmä.

Juhlaseminaarit ja näyttelyt järjestetään myöhemmin kesällä.

Syntymäpäiviä odotellessani palasin vuosien jälkeen Eeva Joenpellon teoksiin. Otin kuunneltavakseni Liisamaija Laaksosen uljaasti ja paatoksella, lämpimällä ja tummalla äänellä lukeman Vetää kaikista ovista -teoksen (1974). Se on kirja, jonka olen lukenut enemmän kuin mitään muuta kirjaa – ehkä lukuunottamatta lastenkirjaa Pupu etsii omaa kotia.

Siitä on parikymmentä vuotta aikaa, kun otin kirjan ensimmäistä kertaa käteeni Raision kirjastossa. Mietin silloin, että ehkä pitäisi sivistyksen nimissä lukea yksi Joenpeltokin. Olin siihen aikaan aloittelemassa väitöskirjaani, jonka aineisto oli vielä rajaamatta. Halusin tarkastella suomalaisen kirjallisuuden avulla kansalaisuutta, kansallisuutta ja kansalaisuskonnoksi nimettyä ilmiötä. Vetää kaikista ovista -teoksen luettuani – ja keskusteltuani aiheesta ohjaajani kanssa – päädyin valitsemaan Lohja-sarjan uskontotieteen väitöskirjani aineistoksi.

Lohja-sarjassa, kuten Joenpellon tuotannossa ylipäätään, on melko vähän viittauksia uskontoon. Toki siellä on runsaasti Raamattu-viittauksia, satunnaisia rukouksia, joitain kirkonmiehiä ja yksi herännyt, hautausmaa ja hautajaisia, uskonnollinen rehtori ja katekismuksensa repivä kommunisti. Yleensä uskonnon avulla kerrotaan vaikkapa valtasuhteista, kiinnittymisistä ja irrottautumisista sekä yhteisöistä. Uskonnon avulla asetetaan rajoja eri ihmisten ja ihmisryhmien välille.

Lohja-sarjaa lukiessani ja tulkitessani tärkeimmiksi teemoiksi nousivatkin uskonnon sijaan erilaiset sisään- ja ulossulkemisen mekanismit, perheen ja ystävyyden vaikeat ja katkeilevat siteet sekä naisen paikat, asemat ja mahdollisuudet. Väitöskirjani nimeksi muotoutuikin: Naisia kansalaisuuden kynnyksellä (2005).

Kun nyt, vuosien jälkeen, palaan Lohja-sarjan ensimmäisen osan pariin, sen sanat tuntuvat niin tutuilta, moneen kertaan luetuilta ja pohdituilta, tulkituilta ja ehkäpä ylitulkituiltakin. Muistan jo väitöskirjani aikoihin myös kuunnelleeni tätä Liisamaija Laaksosen luentaa – silloin toki kasetilta – etsiessäni uusia näkökulmia ja sävyjä omiin tulkintoihini.

Teoksen alun prologi kuvaa, raamatullisesti painottaen, Lohjan historiaa ja avautumista modernisaatiolle ja globalisaatiolle. Itse tarina taas lähtee liikkeelle Salme Hännisen keittiöstä, hänen ja Mari-piian torailusta sekä pihalle seisahtavan punaleski Tilta Gröönroosin surusta ja nälästä. Taustalla meluavat Salmen tyttäret, Inkeri ja Anja, jotka nousevat romaanin muiksi keskeisiksi naishahmoiksi naiseksi kasvamisen ja oman identiteettinsä rakentamisen kipuiluineen.

Laaksosen lukemana Salme Hänninen vaikuttaa tylymmältä ja ankarammalta kuin muistin. Rakensinhan väitöskirjassani Salmen, Marin ja Tiltan välille tärkeän naisten välisen yhteisöllisyyden ja ystävyyden siteen – niin kiinni sidottuja he toisiinsa olivat. Ehkä siteet olivat niin vahvat, että ne kestivät tylyydet ja torailut.

Salme Hänninen on romaanin voimahahmo ja pystypuu. Hän on rauhallinen ja osaava, mutta myös keskeneräinen, kuten kaikki ihmiset – ja romaanien kokonaiset ihmishahmot, joita Joenpelto niin taitavasti rakensi.

Kun aikanaan ensimmäistä kertaa luin Vetää kaikista ovista -teosta, en ollut neljääkymmentä täyttänyt. Salmen kerrotaan olevan romaanin alussa 47-vuotias ja – kirjallisuudessa hyvin harvinaisella tavalla – kärsivän esivaihdevuosioireista. Salme ja Tilta kuvataan romaanissa kuitenkin vanhoina naisina ja sellaisiksi heidät silloin aikoinaan luin. Pidin heitä suorastaan ikäloppuina.

Nyt, kun olen kymmenen vuotta vanhempi kuin Salme, jään miettimään (taas kerran) vanhenevien tai ikääntyvien naisten kuvia kirjallisuudessa, mutta myös sitä, miten ankara ruumiillinen työ, synnytykset, sairaudet ja jopa suoranainen nälkä, jota Tilta kokee, vanhentavat naisruumista ja -mieltä ennen aikojaan. Ikääntyminen oli teoksen kuvaamana aikana ja ehkä myös kirjoittamisaikana nopeampaa, keskimääräinen elinikä lyhyempi ja vanhuus määriteltiin eri tavoin kuin nykyisin.

Teoksen lopussa (keski-ikäisen/vanhan) Tiltan sydän kaikkien koettelemusten jälkeen pettää – tai ehkäpä suorastaan särkyy – komeassa kohtauksessa hautausmaalla. Väitöskirjaa tehdessäni luin kohtausta kerran toisensa jälkeen ja etsin (silloin melko rajallisilla tiedonhaun mahdollisuuksilla) maailmankirjallisuudesta vertailukohtaa sille, miten Tilta Gröönroos kuvaa yhden kuolleen sotilaan makaavan kaikkien (tuntemattomien) kuolleiden sotilaiden haudoissa.

Tilta on kohtauksessa poikansa kanssa matkalla hautausmaalle laskemaan kreppipaperiruusuja vankileirillä kuolleen puolisonsa muistoksi. Kohdatessaan Salmen puolison, kauppias Oskari Hännisen, jota hän pitää syypäänä miehensä kuolemaan ja poikansa kärsimyksiin, hän puhkeaa puhumaan monille käsittämättömältä kuulostavalla murteellaan:

“– Kröönruusi, nainen sanoi kun henki alkoi taas kulkea. Kreppipaperiruusut nousivat uudelleen Hännisen silmille. – Se o jokahises punakaarttilaise hauras. Juur jokahises hauras maata rötköttää yks vanha likane Kröönruusi. Ettäs sen tiärät. Ijankaikkisestas kläämivä pikiset hyppyset lahtareitte pyssympiipui. Kerta ne viäl käänttää teittii ittiäs päi. Suuki päi, iso krovelo. Ja itte saat sääki kuappas kaivaa. Et tulee sit oikee miälenmukaane. Es sunkaa sää vaa ol jo rupenukki kaivamaa?” (Vetää kaikista ovista, 400.)

Tilta nouseekin Vetää kaikista ovista -romaanin vahvimmin mieleen painuvaksi hahmoksi. Se, että hän romaanin lopussa kuolee, viittaisi siihen, että Joenpelto ei vielä tuolloin suunnitellut kirjoittavansa romaanille jatkoa. Eihän noin mehukasta henkilöhahmoa olisi kannattanut tappaa sarjan alkumetreillä.

Kaunein Vetää kaikista ovista -romaanin kohtaus onkin Salmen ja Tiltan viimeiseksi jäävä kohtaaminen:

“– Hyväst nys sit, Salme flikka. Jonsei enää nähräisis. – Kyl suvi ain vähän virkistää, Salme sanoi ja katsoi Tiltaa syvälle silmiin. Kaikki lapsuudenaikaiset kedot vilisivät mielessä, täynnä mataraa, ketoneilikkaa, takiaispuskia ja mansikoita. [–] Kun Tilta lähtisi tästä maailmasta, ei olisi enää ketään kenelle sanoisi: Muistatko? Ajatus pani nieleksimään. Kuin olisi vasta silloin ja yhtä aikaa menettänyt myös isänsä ja äitinsä. (Vetää kaikista ovista, 396.)”

Itse asiassa, vaikka Tiltan ja Salmen ystävyys katkeaakin Tiltan kuollessa ensimmäisen romaanin lopussa, Tiltan muisto ja hahmo kannattelee Salmea läpi teossarjan ja tukee häntä taisteluissa oman itsenäisyytensä puolesta ja tyttärensä Anjan puolesta. Anja puolestaan jatkaa Tiltan aloittamaa taistelua sarjan jatkuessa.

Itse muistan Salmen ja Tiltan vuoropuhelun aina keväisin, kun oma tai jonkun ystävän työtaakka tuntuu liian raskaalta: ”Kyl suvi ain vähän virkistää.”


One thought on “Eeva Joenpelto 100 vuotta

  1. Tiina, avaat kiinnostavasti väitöskirjasi alkuasetelmaa. Sattuma vie suuntaan, joka jatkuu ja kestää uusintalukemisen.

    Itse luin Joenpeltoa lähinnä alle kaksikympoisenä ja Vetää kaikista ovista viisi vuotta sitten. Oma ikä ja elämänkokemus vaikuttaa merkittävästi lukukokemukseen. Se myös vahvistaa käsitystä Joenpellosta sävykkäänä henkilökuvaajana.

    Salmen kesävirkistystoivotuksen otan talteen ja pistän jakoon! Kiitos haastekimmokkeesta.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.