Lintuhaaste

Ensimmäisen pandemiavuoden aikana otin tavakseni tehdä päivittäin pienen kävelylenkin. Sama tapa jatkui vielä vuoden 2021 ajan (no ei ihan JOKA päivä, mutta melkein). Useimmiten kävelin siis kodin lähellä, Raisionjokilaaksossa. Eräänä tammikuisena päivänä polun vieressä pyrähteli erikoisia lintuja: valkoisia, pörröisiä, pyöreitä, pitkäpyrstöisiä (näin kuvailin lintuja bongariystävälleni lähettämässäni viestissä). Matkassa ollut kännykkä ei oikein tallentanut lintuja, jotka jälkikäteen määrittyivät pyrstötiaisiksi ja jotka herättivät kiinnostukseni lintujen tarkkailuun.

Kuvan sinisorsa ei liity tapaukseen, vaan toiseen talviseen kävelyretkeen meren rannassa.

Olimme jo pari syksyä sitten tapahtuneen kissan kuoleman jälkeen ruokkineet talvisin lintuja pihallamme. Edellisenä syksynä pihalta oli kaadettu suuret havupuut, joten nyt ikkunasta avautui näkymä kaikkialle pihalle. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä Birdlifen organisoima pihabongaus oli siis helppo toteuttaa ikkunasta ulos katselemalla.

Onnistuin bongaamaan talitiaisia, keltasirkkuja, harakan, mustarastaan, varpusia, sinitiaisia, kuusitiaisen ja viherpeipon. Olin melko ylpeä menestyksestäni ja liityin samalla myös Birdlifen jäseneksi ja sain hienon lintupinssin sen merkiksi.

Aloin myös tavoitteellisen lintujen bongailun ryhtymällä merkitsemään kohtaamani lintulajit Birdlifen ylläpitämään Tunnista ja havaitse 100 lintulajia vuodessa -haasteeseen. Näin oli helppo pitää kirjaa siitä, mitä lintuja kohtasi – tai mitkä kohdatuista linnuista tunnisti.

Pihaa reunustava kuusiaita tarjoaa suojaisan ruokailupaikan myös viherpeipoille.

Koska kuljin Raisionjokilaaksossa päivittäin, päätin myös liittyä Raisionjokilaakson luonnonsuojeluyhdistyksen jäseneksi – onkohan tämä yhdistyksiin liittyminen sekin jotenkin tähän pandemia-aikaan liittyvää toimintaa. Raisionjoki on kapea, välillä jopa juopa- tai ojamainen vesistö, jota kuljen joko ylä- tai alavirtaan, päivästä ja vuodenajasta riippuen.

Vaikka moottoritie kulkee aivan joen ja reittini läheltä, on kävelijän silti mahdollista tarkkailla jokea, luontoa ja lintuja eri vuodenaikoina. Talvisin reitti on tosin usein jäinen ja liukas.

Eräällä tammikuisella kävelyretkellä kohtasin punatulkkuparven puussa.

Useimmiten kuitenkin tarkkailin lintuja pihalla. Olemme sijoittaneet lintujen ruokinta- ja tarkkailupisteen keittiön ikkunan taa, kuusiaidan viereen. Siinä lintujen on turvallista käydä hakemassa ruokaa ja mennä aidan suojaan syömään.

Pääosin linnut ovat aivan normaaleja peruslintuja, mutta silloin tällöin jokin eksoottisempikin höyhenkasa piipahtaa pihassa.

Ikkunan takaa otettu kuva kauniinvärisestä tiklistä ei ole aivan tarkka. Mutta tiklien näkeminen ilahduttaa aina.

Asensimme ruokintapisteen myös alapihan omenapuuhun. Sinne olemme sijoittaneet talipalloja ja talipötkylöitä. Loppuvuonna talipötkylät katosivat oudosti öiseen aikaan jälkiä jättämättä. Lieneekö kauris löytänyt ne?

Tali- ja siemensekoitukset maistuvat erityisesti sini- ja talitiaisille.

Etätyövuotena ehti tarkkailla lintuja myös työpöydän äärestä. Välillä työnteko keskeytyi ja keskittyminen herpaantui, kun lähipuihin istahti lintuja, joita aloin tarkkailla tai joiden lajia yritin määritellä. Joskus linnut tulivat aivan liki, ikkunan takana olevan parvekkeen kaiteelle.

Pikkuvarpusparvi asustaa kuusiaidassa, ruokailee lintulaudalla ja välillä istahtaa tarkkailemaan ympäristöä parvekkeen kaiteelta.

Koska linnut harvemmin tulevat näin lähelle kuvattavaksi, hankin itselleni aiempaa pidemmän (joskin vielä melko lyhyen ja hinnaltaan saavutettavan) zoomin kameraani. Harjoittelin ensin kuvaamaan sillä pihan lintuja odotellessani kesän parempia bongaussäitä.

Sepelkyyhkyspariskunta saapui keväällä pihaamme, mutta joutui takatalven yllättämiksi.

Ryhdyin kantamaan kameraa mukana myös kävelyillä – vaikka aina en jaksanutkaan, sillä kameraa ja pitkää putkea on hankala kantaa olkapäällä – ja sain kuvattua myös kauempana olevia lintuja, kuten tämän keväisen vuolaassa joessa uiskentelevan isokoskelon.

Varoituksen sanana todettakoon, että kaikki lajimäärittelyt ovat omiani ja siksi epävarmoja. Älä käytä tätä blogitekstiä lähteenä lajien tunnistamiseen.

Joessa kovaa vauhtia uiskentelevaa koskeloa ei kunnolla paljain silmin nähnyt, mutta zoomilla otetusta valokuvasta sen erotti hienosti.

Odotin kovasti mökkikautta ja kevään merilintupaljoutta. Näinkin paljon mustavalkoisia ja ruskeita merilintuja, joihin alkoi pikkuhiljaa syntyä tolkkua ja lajien erot tulivat (paremmin) näkyviin. Paljon jäi vielä opittavaa tulevillekin kesille.

Mökkisaaren rannassa ja sen tuntumassa asuvat sinisorsat, silkkiuikut ja tukkakoskelot tulivat kuitenkin tutuiksi – samoin kuin saaren yli lentelevä merikotka, joka ei koskaan lentänyt ylitseni silloin kun minulla oli kamera kädessä.

Tämän rantakivellä tähystelevän linnun määrittelin tukkakoskeloksi, koska sillä näyttäisi olevan niin hauska tukka.

Saaristömeren metsäisessä ja kallioisessa saaressa sijaitsevan mökin pihapiirissä asustelee myös aivan tavallisia lintuja, joihin törmää mantereellakin. Suurinta osaa lähistön linnuista – esimerkiksi pöllöt – en nähnyt kertaakaan ja palokärjenkin vain vilaukselta, vaikka sen nakutus kuului miltei päivittäin.

Myös suuri osa pieniä, harmaita, nopeasti puiden lehvästössä lenteleviä lintuja en onnistunut tunnistamaan – pajulintuja? hippiäisiä? Mutta peipposen tunnistin minäkin.

Mökkipihan kalliolla tepasteleva urospeippo. Itse asiassa useamman kerran kesässä kun kohtasin jonkin erityisen linnun, jonka lajia ihmettelin, se paljastuikin peipoksi. Peipoista on moneksi.

Lintuja voi tunnistaa myös äänen perusteella. Ensimmäinen äänen perusteella tunnistamani, itselleni uusi lintu oli naapuripihalla kovaa ja korkealta kalkattava tiltaltti. Hankin puhelimeeni Birdnet-applikaation, josta oli suuri apu lintujen äänten tunnistamiseen. Äänitän sen avulla laulavan linnun ääntä ja se tarjoaa ehdotuksia laulajan lajiksi. Mutta pelkästään applikaatioon ei voi luottaa, vaan on aina pohdittava myös sitä, onko sen ehdottama lintu ylipäätään mahdollinen täällä päin maailmaa.

Tämä tiltaltti lauloi Sammatin Myllykylässä kirjailija Eeva Joenpellon 100-vuotispäivän kunniaksi.

Aina lintuja ei tarvitse erikseen etsiä, ne voivat tulla aivan lähelle tai ainakin näkyviin, kun tekee jotain muuta: istuu ja lukee kirjaa, ottaa aurinkoa, ajaa autoa tai juttelee ystävien kanssa. Useimmiten tietysti silloin, kun kamera ei ole käsillä tai sitä ei ole mahdollista ottaa nopeasti esiin (vaikkapa autoa ajaessa).

Tämä naurulokki tepasteli viereemme naantalilaisella uimarannalla helteisenä kesäkuun iltana.

Jos talvella saattoi bongata ruokailemaan tulleita lintuja, kesällä pihassa riitti sitäkin enemmän tarkkailtavaa. Suurien puiden kaadettua monet linnut jäivät ilman tuttua pesäpuuta, mutta ne löysivät nopeasti asuinpaikan pitkässä ja korkeassa kuusiaidassamme. Sinne sujahtelivat tiaisten ja pikkuvarpusten lisäksi myös sepelkyyhkyt, harakat ja käpytikat.

Vaikka pihassamme on ilmeisesti aikaisemminkin asustanut käpytikkoja, vasta nyt aloin minäkin nähdä ne säännöllisesti. Esimerkiksi lukiessani riippumatossa käpytikka saattoi tulla viereiseen omenapuuhun nakuttamaan.

Mökkisaaressa saattoi myös seurata perheiden kasvua. Varsinkin tämä joutsenperhe kierteli saaren rantoja koko kesän. Pienet poikaset kasvoivat päivä päivältä kokoa ja loppukesästä niiden väri muuttui ruskeanharmaaksi ja lopulta niistä tuli valkeita joutsenia, jotka toivottavasti palaavat taas ensi kesänä.

Mökkisaareen on tuotu myös lintupönttöjä kesäpesijöitä varten. Pöntöissä asustelee kesästä toiseen kirjosieppoja, talitiaisia ja sinitiaisia. Vaikka joka kesä ahkerasti yritän, en ole onnistunut koskaan näkemään sitä, kun poikaset lähtevät pöntöstä liikkeelle suureen maailmaan. Ehkäpä ensi kesänä.

Poikasten ruokkiminen on ankaraa puuhaa. Viime kesänä sinitiaiset taisivat tehdä kaksikin poikuetta.

Haahkat ovat siitä erikoisia lintuja, että vain keväisin mustavalkoiset ukkohaahkat ovat nähtävissä (en tiedä, minne ne sen jälkeen menevät) ja emohaahkoille jää suuri urakka huolehtia jälkikasvusta. Välillä haahkaemojen (jos nämä nyt niitä ovat) perässä on niin suuri joukko poikasia, että tulee väkisinkin mieleen jonkinlainen päivähoitojärjestelmä.

Merellä saattoi kesällä usein nähdä haahkaemoja poikasineen joko kallioilla lekottelemassa tai vieri vieressä uiskentelemassa.

Jotkut linnut pysyvät tietyllä paikalla, osa muuttaa välillä etelään ja palaa joka kesä samaan paikkaan, osa linnuista muuttelee paikasta toiseen, osa liikkuu sinne tänne. Eri lintulajeilla on niille sopiva elinympäristö. Mustavariksia näkee nimenomaan Satakunnassa, esimerkiksi Porissa tai Kokemäellä.

Kokemäen kirkon vaiheilla puut täyttyvät mustavariksista.

Pohjoisessa on pohjoiselle tyypillisiä lintuja, kuten kuukkeleita mutta myös lintuja, joita tapaa etelämmässäkin. Joka syksy ruska-aikaan toistuva matka Kuusamoon on myös lintukuvausretki. Tänä syksynä osallistuin Kuusamo Nature Photographyn järjestämään kotkakojuretkeen, jolta tallentui (ainakin omasta mielestäni) upeita kuvia vierailijoista. Näin kojulla kaksi maakotkaa, kaksi käpytikkaa, kaksi varpushaukkaa, peippoja ja järripeippoja, hömötiaisia, närhiä ja kuukkeleita. Koska oppaanani oli lintuihin erikoistunut kuvaaja, opin myös paljon lintujen kuvaamisesta ja tunnistamisesta.

Näin myös (todennäköisesti) isokäpylinnun sekä suosta nousevia metsäkirvisiä, viime vuodelta tutun koskikaran sekä korppeja. Harmikseni en nähnyt viime vuonna kohtaamiani pyitä ja riekkoja, joten ne jäivät tämän vuoden lintuhaasteeseen kirjaamatta.

Järripeippo oli minulle aivan uusi laji. En ole mielestäni koskaan ennen sellaista kohdannut. Mutta nyt tunnistan sen varmasti, jos jossain törmäämme toisiimme.
Kuukkelit ovat niin suloisen ja ystävällisen oloisia lintuja, joita on hauska tarkkailla ja ruokkia. Vaelluspolulla ne saattavat tulla syömään kädestä pähkinöitä (erityisesti saksanpähkinöitä) tai ne voivat istahtaa myös kädelle, jolla ei ole mitään syötävää.
Oli juhlallinen hetki, kun näin ensimmäistä kertaa maakotkan istuvan puussa tarkkaillen tilannetta. Päivän aikana kojun eteen lensi kaksi maakotkaa, joten niitä pystyi tarkkailemaan ja kuvaamaan useassa eri tilanteessa. Valtavan linnun katsomiseen ei kyllästynyt.
Olen ehkä nähnyt närhen joskus aikaisemminkin, ehkä lapsena, mutta en koskaan näin läheltä tai näin tarkkaan. Närhen silmät ovat todella erikoisen näköiset ja väritys sellainen, että sen kyllä tunnistaa.
Pikkulintujen käytös muuttui selvästi, kun paikalle liiteli varpushaukka tekemään hyökkäyksiään ja tiirailemaan ympäristöään. Se oli sen verran nopea lentäjä, että en onnistunut saamaan siitä lentokuvaa ja tämä kaukana puussa istuva varpushaukka on sekin vähän epätarkka. Mutta kokemus sen näkemisestä on tarkkana mielessäni.
Jo edellisenä vuonna olin kuvannut ja tarkkaillut koskikaraa Kuusamon Käylän Myllykoskella. Siellä se oli tutulla kivellään myös tänä syksynä ja poseerasi hienosti kameralleni. Onnistuin näkemään lentävän koskikaran myös myöhemmin syksyllä, joulukussa Teijon kansallispuistossa.

Lintuja oppii tunnistamaan parhaiten sellaisten henkilöiden seurassa, jotka tuntevat lintuja. Esimerkiksi lintuyhdistysten lintukävelyillä tai lintutornien yleisöiltoina tai jonkun tutun lintubongarin kanssa. Osallistuimme syksyn viimeiseen lintutorni-iltaan Raisionlahdella. Näimme paljon lintuja, mutta tunnistamisen kanssa oli vähän niin ja näin, sillä emme oikein onnistuneet saamaan kontaktia paikalla olleeseen lintuyhdistyksen edustajaan. Parempi onni ensi vuonna. Suunnittelen osallistuvani ainakin Ruissalon lintukävelyihin ja Raision lintuyhdistyksen pöllöiltaan.

Tämä Raisionlahdella kahlaava lintu lienee liro.

Loppusyksyllä ei juurikaan tullut bongailtua tai kuvattuja uusia lintuja. Kuljin paljon autolla Porin ja Turun väliä ja näin useita haukkoja lentelemässä peltojen yllä. Mutta koska ajoin autoa, en voinut kuvata niitä, enkä myöskään onnistunut tunnistamaan, mitä haukkoja näin. Ne jäivät siis listausten ulkopuolelle.

Mutta onnistuin kuitenkin näkemään ja tunnistamaan (osan tunnistamiseen sain asiantuntija-apua) vuoden 2021 aikana 80 lintulajia, mikä on mielestäni hyvä saavutus ensikertalaiselle. Ehkä vuonna 2022 saan täydet sata lajia täyteen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.