Luettua: Kultalintu, mustasulka

Silja Vuorikuru 2021. Kultalintu, mustasulka. Kustannus Aarni.

Keväällä 1986 olin parikymppinen, nuori aikuinen. Opiskelin ravintola-alalle, soitin tyttöbändissä ja biletin. Kuulin Olaf Palmen perjantaisesta murhasta vasta sunnuntain bänditreeneissä. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta sain tiedon radiouutisista kuoriessani perunoita lounasravintolan keittiössä, jossa tein työharjoitteluani. Muistan kummatkin hetket tarkkaan.

Silja Vuorikurun Kultalintu, mustasulka -romaanin päähenkilö, kahdeksanvuotias Iiris, elää aivan toisenlaista kevättä: hänen äitinsä kuolee. Olof Palmen kuoleman myötä televisio, radio ja lehdet alkavat tuottaa sen kaltaista sisältöä, jota äidinmenetyskeväänä kuuluukin. Taivaalta satava myrkyllinen sade on tytölle tervetullut: ehkä hänkin kuolisi. Tyttö nostaa koulusta tultuaan äidin nimellä lähetettyjä kirjekuoria pinoksi eteisen pöydälle ja alkaa vihata Yves Rocheria. Ensin hän on koulun suosituin tyttö, sillä menetys tekee hänestä erityisen, ensi-innostuksen sammuttua häntä aletaan julmasti kiusata tuon erityisyyden vuoksi.

On sydäntäsärkevää lukea yksinäisen pienen tytön surusta, jota hän pyrkii sanoittamaan satumetaforin. Hänen isänsä suree yksinään, eikä kykene tarjoamaan tukea tyttärelleen, ja hankkii vielä tämän kiusaksi itselleen uuden puolison, jolle vetävät vertoja vain Lumikki- ja Tuhkimo-satujen julmat äitipuolet. Tytön ja isän – etäiseksi jäävän kuninkaan – välillä on puhumattomuuden ja kohtaamattomuuden seinä; isä ei näe tytärtään.

Tyttö, Iiris-rukka, turvautuu satujen maailmaan, jossa kaikki on mahdollista ja jossa myös äiti voisi herätä eloon. Tyttö käy myös kauppaa jumalan kanssa, jotta äiti soittaisi, jotta äiti tulisi takaisin, tai jotta edes hän itse kuolisi.

Romaanin ensimmäinen puolikas kuvaa äidin kuolemaa ja sitä seurannutta vuotta, jona tyttö yrittää yksin selviytyä surustaan ja käsittämättömästä aikuisten maailmasta. Teoksen jälkipuoli kuvaa tytön kasvua nuoreksi aikuiseksi. Neljän vuoden surun ja kuolematoiveiden jälkeen hän vihdoin kokee, ettei haluakaan kuolla. Mutta suru ei kuitenkaan väisty tai helpota, vaikka muut niin odottavat.

Kultalinnun munankuori keväisessä metsässä

Lyhyet, ajoittain vain vajaan parin sivun mittaiset luvut tarjoavat välähdyksiä, kuin pysäytyskuvia tytön elämästä ja yhteiskunnasta, jossa mikään ei ole enää ennallaan, jossa metsä ja järvet ovat muuttuneet vaarallisiksi ydinsateen jäljiltä. Aikuiset, yhtä opettajaa ja tytöstä huolehtivaa ja häntä kannattelevaa tätiä lukuunottamatta, tulkitsevat tyttöä omista lähtökohdistaan käsin, eivätkä todella kuule tai näe häntä.

Äidittömyys on Silja Vuorikurun romaanissa paitsi surua, murhetta ja ikävää, myös konkreettisia asioita: lapsi joutuu jo pienenä kantamaan vastuuta ja pärjäämään monenlaisissa eteen tulevissa tilanteissa. Hän joutuu kiusatuksi ja kohdelluksi erilaisena, jotenkin vajaana. Hän jää, äitipuolenkin ilmaannuttua, vaille huolenpitoa ja yhdessätekemistä.

Kukaan ei korjaa hänen käsityötekeleitään tai tarkista läksyjä, hanki hänelle uusia vaatteita vanhojen jäätyä pieniksi, opeta ruuanlaittoon tai kodinhoitoon liittyviä pieniä itsestäänselvyyksiä tai naiseksi kasvamiseen liittyviä käytäntöjä. Elämään tarvittava hiljainen tieto ei välity jäykästi hymyilevältä äitipuolelta lapselle, jota hän ei halua ja josta hän ei välitä.

Romaania ei voi lukea pitkiä jaksoja yhtämittaisesti, vaan on pysähdyttävä välillä vetämään henkeä, irtauduttava sen surun täyttämästä ilmapiiristä.

Katson uudelleen kirjan kantta, joka on Laura Sivosen käsialaa. Näin kuvan ensin kauniina; tyttö valkoisessa mekossaan, metsä ympärillä, viattomuuden kukka. Mutta nyt näen kuvan uudessa valossa: Valkopukuisella tytöllä onkin mustan linnun kasvot, puut kasvavat suorina, uhkaavina, maan alla mustuudessa kiemurtelevat juurakot valtaavat alaa. Tämähän on kuin kauhukirjan kansi ja kauhealta kertomus tuntuukin. Kauhua lieventää vain – tai ehkäpä juuri korostaa – runollinen, maalaileva kieli, johon runojen, laulujen ja satujen tekstit kietoutuvat.

Romaanista on vaikea nostaa erikseen sitaatteja, sillä miltei jokaisella sivulla on kauniita, kirkkaita ilmaisuja, teräviä oivalluksia ja ajatuksia herättäviä viittauksia toisiin teksteihin.

Metsän siimeksestä tarkkaileva kauris

Kultalintu, mustasulka on kirjallisuudentutkija Silja Vuorikurun esikoisromaani, joka palkittiin Kustannus Aarnin järjestämässä Minä ja metsä -kirjoituskilpailussa. Metsä ei ole keskeisessä roolissa romaanissa, vaan se piilee taustalla ja nousee esiin välähdyksittäin: metsä on myrkyllinen ja vaarallinen, sumuinen ja pettävä, lintujen äänet peittävät kaiken muun alleen. Metsästä ei löydy reittiä takaisin kotiin.

Metsä voi olla kutsuva tai uhkaava. Samakin metsä, riippuen valosta ja varjoista.

Silja Vuorikurun kuvaama metsä on satujen metsä, jossa kuningattaren tytär vaeltaa kultaisten lintujen kanssa, kansanperinteen metsä, jonne voi joutua metsänpeittoon ja metaforien metsä, jossa mustat linnut räpyttelevät siipiään ja pudottavat sulkiaan.

Romaanin taustalla on omakohtainen tragedia. Pienen tytön ja kasvavan nuoren surun ja kaipuun kuvaukset tuntuvatkin autenttisilta, itse koetuilta. Tarina kasvaa romaaniksi kirjailijan myyteistä ja saduista ammentavan, persoonallisen kielen myötä sekä siitä, että perustarinan varaan rakentuu nuoren naisen kasvu- ja itsenäistymiskertomus, ja sen rinnalla kulkeva kysyminen ja etsintä, jonka myötä varjoista keriytyy auki myös menehtyneen äidin oma ja itsenäinen persoona ja elämä – sekä vastaus hänen kuolemansa arvoitukseen.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Kirjakaapin kummitus ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogit.

Sain kirjan arvioitavakseni kustantajalta.


One thought on “Luettua: Kultalintu, mustasulka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.