Yhdenillanromaani

Hanna Meretoja 2022. Elotulet. WSOY.

Vuoden 2020 syksyllä Turussa järjestettiin kolmena peräkkäisenä marraskuun iltana Ars Moriendi -tapahtuma, jonka puitteissa keskusteltiin, luettiin päiväkirjoja ja kirjoitettiin kuolemasta sekä kuolemisen taiteesta ja taidosta. Yksi keskustelijoista oli kirjallisuudentutkija, professori Hanna Meretoja. Hän kertoi sairastumisestaan aggressiiviseen rintasyöpään, sen aiheuttamasta ahdistuksesta ja siitä, miten tärkeää hänelle on pyrkiä sanoittamaan kokemustaan ja kokemaansa.

Hän kertoi pitkäaikaisena haaveenaan olleen romaanin kirjoittaminen. Haave oli aina muiden kiireiden keskellä jäänyt syrjään. Sairastuminen sai aikaan tilanteen, jossa ei ollut enää mahdollista siirtää haavetta hamaan tulevaisuuteen. Oli kirjoitettava heti. Tutkijana Meretoja halusi lukea kaiken, mikä syöpään ja sen hoitoon liittyi. Hän myös kirjoitti päiväkirjaa, jossa pyrki sanoittamaan omat kokemuksensa ja tuntemuksensa mahdollisimman tarkasti.

Ars Moriendi -tapahtuman osallistujilla ja vierailla oli etuoikeutettu asema saadessaan kuulla katkelman silloin vielä tekeillä olleesta romaanista sekä koskettavia paloja Meretojan sairausajan päiväkirjasta. Nyt romaani on ilmestynyt ja kaikkien luettavissa.

Romaanissaan Meretoja tarkastelee kirjallisuuden keinoin yksilön kriisiä ja sen käsittelyä lähiyhteisössä, samaan aikaan kun maailmaa ravisuttaa koronapandemia. Elotulet on yhdenillanromaani ystävien kokoontumisesta viettämään elokuun viimeistä iltaa. Se on sanataidetta, jossa yksilön kokemus laajenee kertomaan jotain yleismaailmallista ihmisenä olemisesta.

Monta kertojaa, yksi päähenkilö

Romaanin keskeinen henkilöhahmo, jonka näkökulmasta tapahtumia useimmiten tarkastellaan, on Elea. Hän muistuttaa romaanin kirjoittajaa: hän on kirjallisuudentutkija, puoliso sekä kahden lapsen äiti, joka suhteellisen nuorena sairastuu äkillisesti aggressiiviseen rintasyöpään.

Romaanissa hän kokoaa ympärilleen perheensä, filosofi ja elämäntaiteilijapuoliso Oton, Iiris-tyttären ja Elliot-pojan, sekä läheiset ystävänsä, lastenlääkäri Matiaksen ja hänen taiteilijapuolisonsa Auran sekä kumppaninsa juuri menettäneen Salman Aida-tyttärineen.

Elea on saanut kuulla sairaudestaan vain reilua viikkoa aikaisemmin ja haluaa viettää yhteistä juhlaa vielä ennen pian tapahtuvaa rintasyöpäleikkaustaan. Sairaudesta kertominen muuttaa illan ilmapiirin, se vaikuttaa kaikkeen ja kaikkeen. Jokainen illan osallistuja kokee tilanteen omalla tavallaan, ja romaanin kerronta fokusoituu kuhunkin osallistujaan vuorollaan. He eivät jää vain statisteiksi, vaan heistä rakentuu omanlaisiaan persoonallisuuksia, joista kukin kantaa sisällään omaa näkymäntöntä haavaansa samalla tavalla kuin Elea syöpäkasvaimiaan.

Kerronnan läpäisee yhtäältä taustalla riehuva pandemia, toisaalta vieressä, lähellä kimalteleva meri, joka pandemian tavoin yhdistää kaikki maailman ihmiset toisiinsa. Ja tekstiä valaisee vaihtuva, vähitellen himmentyvä kesäillan valo.

Lainaus Hanna Meretojan teoksesta Elotulet, 2022.

Kirjallisuutta ja filosofiaa

Elea on pyytänyt vieraitaan tuomaan mukanaan itselleen tärkeän meritarinan – tapahtuuhan Elotulet meren rannalla, saaristossa, elokuun viimeisenä iltana, muinaistulien yönä. Tarinat ja kirjallisuus yhdistävät ystävyksiä, joiden kerrotaan tutustuneen opiskeluaikojen lukupiirissä. Ystävyyksiin kytkeytyykin paljon kirjallisuutta: he ovat lukeneet yhdessä, lainailleet toisilleen suosikkiteoksiaan ja ikään kuin saaneet lahjaksi toisiltaan merkittäviä kirjailijoita.

Ylipäätään romaanissa näkyy vahvana Meretojan rakkaus kerrontaan, kirjallisuuteen ja filosofiaan. Tuon tuostakin Elean mieleen nousee lainauksia romaaneista tai filosofien teksteistä. Voi olla, että kirjallisuudentutkijoiden mieli toimii tuolla tavoin (niin ainakin tämän romaanin maailmassa), tai sitten on kyse kerronnan keinoista, tavoista tuoda toinen teksti toisen sisään. Joka tapauksessa romaani osoittaa, että taide ei ole vain taidetta taiteen vuoksi vaan elintärkeä osa elämää.

Vieraiden esittelemät meritarinat kertovat nekin jotain valitsijoistaan ja niistä valinnoista, joita he ovat elämässään tehneet. Kerrotut tai kirjoitetut tarinat avaavat ikkunoita kertojiensa mieleen.

Vaikka jokainen vieras on toisten näkökulmasta vahva ja ihailtava, paljastuu heidän kaikkien (meidän kaikkien?) sisältä haavoja ja vaiettuja suruja. Vaiettu suru on värittänyt heidän elämäänsä ja ohjannut heidän valintojaan. Useimpien surujen taustalla vaikuttaisi olevan jokin vanhemmuuteen, äitiyteen tai omaan äitiin kytkeytyvä murhe. Nuotiopiirin loisteessa niistäkin on turvallista kertoa.

Sairastumisen sanoittaminen

Tärkeää, tärkeintä, teoksessa on sen vakava pyrkimys sanoittaa elämää äkillisesti ravisuttavaa eksistentiaalista kriisiä: kun vahva ja terve ruumis osoittautuukin aggressiivisesti ja holtittomasti jakautuvien solujen temmellyskentäksi. Syövälle ei löydy mitään selvää syytä, kuten epäterveelliset elämäntavat tai geenivirhe. Kyse on vain elämän suuresta sattumanvaraisuudesta, käänteisestä arpajaisvoitosta.

Meretoja kirjoittaa tarkasti, vertauskuvia ja filosofian termistöä käyttäen, niitä tuntemuksia, joita voi kokea, kun elämän odotushorisontti kapenee yhtäkkiä ja loppuelämän pituus kaventuu vuosikymmenistä kenties vain muutamien vuosien tai pahimmassa tapauksessa kuukausien mittaiseksi. Tällaisessa tilanteessa aistit terävöityvät niin ulkomaailman kuin sisäisen maailman suuntaan: Miltä tuntuu elää? Miltä tuntuu kuolla?

Sairastuneen vanhemman suurin huoli kohdistuu kuitenkin lapsiin: Miten he pärjäävät? Miltä tuntuu, kun vanhempi haluaa suojella lastaan kaikelta, mutta sairastumiseltaan ja sen vaikutuksilta lasta ei voikaan suojella?

Vaikka jokaisen syöpään sairastuneen kokemus on ainutlaatuinen, tarkastelee romaani myös niitä yleisiä olosuhteita, jotka sairastunutta ympäröivät. Terveydenhuolto toimii tietyllä tavoin, syöpää hoidetaan yhä edelleen leikkaamalla, säteilyttämällä ja solunsalpaajahoidoilla. Hoito pyrkii tukahduttamaan syöpäsolujen leviämisen niin, ettei potilas aivan kuole hoitoihin.

Jokaisen sairastuneen ympärillä on myös läheisten pienempi tai suurempi joukko, joka suhtautuu omalla tavallaan sairauteen tai sairastuneeseen. Jotkut väistävät eivätkä halua kohdata. Toiset päivittelevät, toiset tarjoavat tukea, toiset miettivät, mitä voivat tai uskaltavat sanoa. Näitä syöpäsuhteita romaani myös sanoittaa.

Erityisen yleistä syöpään liittyvässä puheessa on sota- ja taistelumetaforan käyttö. Sairastuneen läheiset – myös Elean ympärille kokoontunut ystävien joukko – kehottaa taistelemaan sairautta vastaan. Eleaakin muistutetaan hänen sinnikkyydetään ja vakuutetaan, että juuri hän kykenee tahdonvoimallaan kukistamaan syövän.

Vaikka jotkut voivat kokea taistelumetaforan voimaannuttavana, voi se olla myös vahingollinen. Ovatko syöpään kuolleet hävinneet taistelunsa, olleet huonoja tai laiskoja taistelijoita? Ehkä pitäisi siirtyä käyttämään toisenlaisia metaforia. Meretoja hakeekin romaanissaan toisenlaisia, feministisestä ja filosofisesta kirjallisuudesta, kansanparannuksesta ja myyttisestä menneisyydestä sekä luonnosta – merestä, tuulesta, vedestä ja valosta – ammentavia ilmaisuja ja metaforia.

Ajan ja kokemusten intensifioituminen

Koska suurin osa romaanista tapahtuu henkilöhahmojen mielessä, ajatuksina, muistoina, unina, ja jossain määrin myös dialogissa, itse tapahtumia on melko vähän, kuten kesäisessä mökki-illassa useimmiten. Tämä jännite kerronnan ja tapahtumien välillä saa aikaan mielenkiintoisen ilmiön: tuntuu siltä kuin aika venyisi oudolla tavalla. Lyhyt loppukesän ilta jatkuu jatkumistaan. Realisti minussa alkaa muistella, että saaristossa aurinko laskee elokuun lopulla jo ennen yhdeksää.

Vieraat saapuvat alkuillasta, jolloin ensimmäiset elotulet on jo sytytetty. He ehtivät juoda ja jutella, tehdä ja syödä ruokaa, vaeltaa muinaishaudalle, uida ja suppailla, soitella ja vähän torkahdellakin ennen kuin ilta viimein hämärtyy. Samankaltainen ajan venyminen tai tapahtumien intensifioituminen – samanaikainen tiivistyminen ja kiihtyminen – tuntuu koskevan myös juhlia edeltänyttä, runsaan viikon mittaista syöpädiagnoosin jälkeistä aikaa. Siihen on mahtunut valtavan paljon ajatustyötä mutta myös konkreettisia tapahtumia.

Oletan, että tällainen kerronnallinen ratkaisu tekee näkyväksi sen, miten syöpädiagnoosi tai muu elämää ravisuttava kriisi aiheuttaa aistien terävöitymistä sekä ajan ja tapahtumien intensifioitumista. Aika on erilaista erilaisissa tilanteissa, minkä romaanin maailmassa voi tuoda esiin.

Kirjoittamisesta kirjoittaminen

Romaanissa on monenlaisia, vaikkapa kieleen ja kerrontaan liittyviä tasoja ja ulottuvuuksia, joita en edes kykene tavoittamaan tai tässä käsittelemään. Teksti esimerkiksi tihkuu kirjallisuusviitteitä – pitkä kirjallisuusluettelo löytyy teoksen lopusta. Itseäni kiehtoo se tapa, jolla romaanissa puhutaan kirjoittamisesta – myös tämän nimenomaisen romaanin kirjoittamisesta.

Teksti on täynnä viisaita ja pohdittuja ajatuksia, jotka tekisi heti mieli kirjoittaa ylös. Siinä on oivaltavia metaforia ja kielikuvia, täsmällisesti ajoitettuja kirjallisuuslainauksia, mutta myös sanoilla maalailua ja ajoittaista pysähtymistä lukijoiden valistamiseen. Toki silloinkin pysytään kiinni teoksen maailmassa ja tematiikassa.

Koska itsekin kirjoitan – ja haaveilen autofiktiivisen romaanin kirjoittamisesta – pohdin niitä keinoja, joita kirjailija on käyttänyt yhdistäessään faktaa ja fiktiota, kirjoittaessaan yhtäältä itsensä ja sairautensa hyvin paljaana näkyviin ja toisaalta rakentaessaan uskottavan fiktiivisen maailman, kokonaiset henkilöhahmot ja todentuntuisen pimenevän kesäillan meren rannalle.

Tämä on rohkea romaani.

Romaanissa kuvataan hormonaalista rintasyöpää. Jotkut meistä kantavat perimässään rintasyöpäriskiä lisäävää geenivirhettä. Syksyn 2020 Ars Moriendi -tapahtumassa pohdin syöpätematiikkaa myös omalta osaltani ja myöhemmin kirjoitin ajatuksiani blogitekstiksi: https://tituma2.wordpress.com/2021/09/23/perintona-syopaalttius/


One thought on “Yhdenillanromaani

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.