Naistenviikon lukuhaaste: Naisen elämää

Laura Kolbe 2022. Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen. Kirjapaja.

Olen lukenut ja kuunnellut monia naisen elämään, naisruumiiseen ja ikääntymiseen liittyviä teoksia. Useimmiten, varsinkin ikääntyneiden naisten kirjoittamien teosten sanomana on – välillä pitkän taistelun jälkeen – suvaitsevaisuus, oman itsen ja ruumiin hyväksyminen sellaisena kuin se on.

Samanlaiseen hyväksynnän ja armollisuuden lopputulokseen päätyy myös historian professorin ja kaupunkikulttuurin tutkijan Laura Kolben omaelämäkerrallinen tietoteos, jota tarkastelen tässä vuoden 2022 naistenviikon lukuhaasteen ensimmäisessä postauksessa.

Keho/ruumis

Kolbe sijoittaa oman naiskehonsa (itse puhun useimmiten ruumiista) osaksi äitien ja isoäitien, perheiden ja sukujen jatkumoa ja suhteessa niihin sekä suhteessa Suomen historiaan ja kulttuuriin, kaupunkikulttuuriin ja koulutukseen. Hänen kehonsa on situationaalinen: se on elänyt tietyssä ajassa ja paikassa, suhteessa tiettyyn yhteiskuntaan ja sen kulttuuriin, tiettyjen isovanhempien ja vanhempien lapsenlapsena ja lapsena. Keho-mieli on perinyt erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä ominaisuuksia eri kulttuureista, sillä hänen taustastaan löytyy niin venäläisiä emigrantteja kuin saksalaista verta.

Hän on omaksunut perintönään koulutuksen arvostamisen, naisen itsenäisyyden merkityksen, erilaisia terveyteen ja sairauteen liittyviä käytäntöjä ja periaatteita sekä käsitykset siitä, miten ruumiin ja kodin puhtautta ja siisteyttä vaalitaan. Hänellä on hyvin pragmaattinen suhde ruumiin hyvinvoinnin ylläpitoon: riittävästi lepoa, järkevässä määrin liikuntaa, terveelliset ruokailutottumukset sekä erityisesti elämäntapojen säännöllisyys.

Aivan ongelmaton kehosuhde Kolbella ei kuitenkaan ole – ei hän muutoin olisi nimennyt teostaan nimenomaan kehoksi. Kolbe, monen muun naisen tavoin tarkkailee kehoaan, on huolissaan siitä ja jopa pohtii turvautumista esteettiseen kirurgiaan. Hän kokee olevansa liian lyhyt ja liian pullea; hänen ruumiinrakenteensa ei vastaa sitä, miltä ihannekehon odotetaan näyttävän.

Käytännössä kaikilla naisoletetuilla on ongelmia tai huolia kehonsa tai jonkin sen osan suhteen. Usein kyse on painosta, jota useimmiten on liikaa, kuten vaikkapa Virpi Hämeen-Anttilan Paino-teoksessa, mutta joskus myös liian vähän, kuten Hanna Brotheruksen Tämä ainoa ruumiini -teoksen elämänikäisessä painon tarkkailussa.

Luokka

Koska Laura Kolbe on nimenomaan kaupunkikulttuurin ja sivistyneistön tutkija, hän käsittelee myös luokan kysymystä teoksessaan. Hän on luokan käsitteeseen perehtynyt erityisesti yhdessä Katriina Järvisen kanssa kirjoittamassaan teoksessa, Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2007), joka Kolben mukaan toi luokan käsitteen takaisin suomalaiseen keskusteluun.

Vaikka suomalaisten väitetään olevan yhtä suurta keskiluokkaa ja Suomesta puuttuvat samankaltaiset, hienovaraiset luokkien jaottelut kuin vaikkapa Britanniasta, ihmiset syntyvät Suomessakin erilaisiin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin asemiin. Ja oletetusta mahdollisuuksien tasa-arvosta huolimatta, joillekin lapsille on helpompaa menestyä vaikkapa koulussa kuin toisille lapsille.

Koska olen opiskellut sosiologiaa, luokkakysymys sinänsä ei ollut minulle vieras. Siitä huolimatta tärkeäksi luokkiin liittyväksi tekstiksi nousi itselleni Ilkka Malmbergin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä toukokuussa 2009 julkaistu juttu ”Isännät ja rengit”, jonka alkuun oli sijoitettu muutama silmiä avaava kysymys:

Oliko lapsuudenkodissasi kirjahylly – ja siinä kirjoja? Oliko vanhempiesi lapsuudenkodeissa? Osasivatko vanhempasi ja isovanhempasi myös jotain toista kieltä, kuten ruotsia, saksaa tai englantia? Omistivatko he korkkiruuvia – tai viinilaseja? Voisitko kuvitella isääsi pitämässä puhetta, vaikkapa häissä?

Osaat syödä veitsellä ja haarukalla, mutta oletko hienoilla päivällisillä kuin kala vedessä?

Entä tiedätkö, keitä isovanhempiesi vanhemmat olivat? Tiedätkö edes heidän nimiään?

Ilkka Malmberg. Isännät ja rengit. Helsingin Sanomien Kuukausiliite 5/2009.

Vastauksien taustalla piili se historiallinen seikka, omistivatko isovanhempani 1900-luvun alussa maata. Vain yhden isovanhempani suku oli talollisia, joten sen suvun esi-isien nimet ovat tiedossa – mutta ei sielläkään kirjahyllyjä tai viinilaseja ollut. Luokkaretkeläinen siis koen itsekin olevani.

Perhe ja suku

Perheen ja suvun käsittelyyn liittyy siis vanhempien ja isovanhempien luokka, jonka kehyksissä rakentuvat heidän henkilöhistoriansa, asuinpaikkansa ja kesähuvilansa – usein niihin vaikuttivat myös maailmanhistoriassa tapahtuneet vallankumoukset ja sodat.

Luokan kehyksissä rakentuu myös kodeissa ja kesäpaikoissa toteutuva elämänmuoto. Minkälaisia huonekaluja tai sisustusten kerroksia missäkin asunnossa tai kesäpaikassa on? Miten sisustustoiveet muotoutuvat ja muuntuvat eri sukupolvilla? Miten tavarasuhteet muuttuvat iän karttuessa tai eri sukupolvilla? Minkälaisia rituaaleja ja tapoja, kuten aamiaisia, päivärytmejä ja liikuntamuotoja perheen eri jäsenillä on? Minkälaisia juhlia eri kodeissa vietetään? Erityisen tuskallisiksi muodostuvat erilaiset joulumuistot.

Laura Kolben äiti oli toimittaja Pii eli Pirkko Kolbe, jonka teräviä kolumneja muistan itsekin lukeneeni Helsingin Sanomien sunnuntain lehdestä. Äitiään ja omaa suhdettaan häneen Kolbe on käsitellyt aikaisemmissa teoksissaan, joten tässä kirjassa isoäidit saavat suuremman tilan ja painoarvon. Mutta ei äiti näkymättömäksi jää, vaan hänen esimerkkinsä (ajoittain varoittava esimerkkinsä) ohjaa myös tyttären tekemiä valintoja uran ja elintapojen suhteen.

Akateeminen työ

En ole lukenut Laura Kolben aikaisempia teoksia, joten en tiedä, miten paljon hän käsittelee työtään yliopistomaailmassa. Tässä teoksessa akateeminen työ muodostaa taustapaperin, jota vasten elämä ja arki rakentuvat. Asema professorina ja julkisuuden henkilönä on Kolbelle tärkeä, ja hän alkaa jo varovasti asemoitua muutaman vuoden päästä koittaviin eläkevuosiin. Ehkä ne eivät ole akateemiselle humanistille niin pelottavia kuin monille muille työhönsä sitoutuneille ihmisille; eläkepäivinä on parempi mahdollisuus keskittyä siihen, mitä osaa ja mitä rakastaa: kirjoittamiseen ja tutkimukseen. Kun pääsee irti akateemisen maailman byrokratioista, komiteoista ja kokouksista, on enemmän aikaa itselle ja omalle hyvinvoinnille.

Tapakulttuurin asiantuntija Kolbe kirjoittaa nauttivansa akateemisista juhlallisuuksista. Hän nostaa esiin omaksi kunniakseen järjestetyt 50 ja 60 vuotta täyttänyttä professoria juhlistaneet tilaisuudet: juhlakirjat ja juhlaseminaarit. Akateeminen maailma sisältääkin huomattavan määrän rituaaleja, käytänteitä, tapoja ja muotoja, jotka ovat jatkuneet jo vuosisatojen ajan.

Tutkijuus on Kolben identiteetin keskeinen osa ja tässäkin teoksessa puhuu, paitsi ikääntyvä nainen, myös ja erityisesti tutkija, humanisti, historioitsija. Hän rakentaa näkemyksensä paitsi muistoihin myös lähdeaineistoihin, tutkimuskirjallisuuteen ja teoreettisiin käsitteisiin nojautuen.

Sukupuoli ja ikä

Koko teoksen läpikulkevana juonteena on sukupuolen ja iän yhteenkietoutuminen. Ikääntyvä, eläköitymistä kohti kulkeva, hiljalleen rapistuva ja jäykistyvä naisruumis. Sen kanssa on opittava elämään. Sen rajoitukset ja vaivat on opittava hyväksymään. Vanhuus kuitenkin on vasta kaukana edessäpäin.

Ruumista tärkeämpää on mieli: äly, kertyvä viisaus, muisti ja analyyttinen ajattelukyky. Viisauteen liittyy myös kyky tunnistaa oman elämän, perheen ja suvun kipukohtia, seikkoja joista vaiettiin ja jotka haluttiin unohtaa, kysymyksiä joita ei saanut esittää, sukupolvien ylitse kulkevaa häpeää.

Vaikka ikääntyessä joutuu luopumaan monista asioista, on Kolbella kuitenkin positiivinen asenne elämään: hän odottaa mahdollisuutta omaan aikaan ja tilaan, mahdollisuuteen tuntea oma ruumiinsa ja sielunsa ja toimia niille parhaalla mahdollisella tavalla, mahdollisuutta itsekkyyteen. Ehkä hänelle tarjoutuu mahdollisuus myös elämään isoäitinä.

#naistenviikko2022


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.