Luettua: Korvasta korvaan

Tom Erik Arnkilin Kuninkaan korva -sarjan kolme ensimmäistä osaa.

Vuonna 2010 Yhteiskuntapolitiikka-julkaisun päätoimittaja, suuresti arvostamani Matti Virtanen otti minuun yhteyttä. Hän pyysi, että kirjoittaisin lehteen arvion romaanista, joka käsitteli uskonnollisia teemoja. Vastasin hänelle, että en ole ennen kirjoittanut romaaneista arvioita, enkä oikein tiennyt, miten sellainen tehtäisiin. Mutta hän luotti minuun ja tehtävänanto oli kiinnostava, joten lupauduin yrittämään – bonuksena oli myös mahdollisuus saada julkaistua teksti Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä. Omilla tutkimuksillani en siihen olisi koskaan yltänyt.

Yhteiskuntapolitiikka-lehteä julkaisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), joka tuohon aikaan oli jokseenkin tuntematon instanssi minulle. Nykyäänhän THL ja sen toimijat ovat meille kaikille tuttuja kuin omat sukulaiset. Tuohon aikaan THL:n tutkimusprofessorina toimi Tom Erik Arnkil, joten Yhteiskuntapolitiikka-lehti oli luonnollisesti kiinnostunut hänen kaunokirjallisesta projektistaan.

Niin sain luettavakseni paksun teoksen nimeltä Kyyroksen kirja. kuninkaan korva osa I (Teos, 2010) ja matkani Benjamin Aamoksenpojan kanssa 500-luvulle ennen ajanlaskun alkua alkoi. Arvio löytyy nykyään jo digitaalisessa muodossa.

Tom Erik Arnkil: Kyyroksen kirja

Juutalaissyntyinen Benjamin elää kansansa keskuudessa karkoitettuna Babyloniaan, Baabelin kaupunkiin. Kuningas Kyyros on armollinen ja päästää juutalaiset palaamaan luvattuun maahansa. Mutta Benin hän ottaa itselleen, sillä tällä on erityisosaamista: hän pystyy toistamaan kuulemansa sanatarkasti.

Benistä koulutetaan Kuninkaan korva, vakoilija, joka kuuntelee, mitä kansojen keskuudessa puhutaan ja toistaa kuulemansa hallitsijalleen. Nuori Ben ei itse ymmärrä kuulemansa merkitystä, vaan tulkinta ja toimenpiteet jäävät hallitsijan tehtäväksi.

Ilmeisesti en aivan epäonnistunut arviossani, jossa painotin romaanissa kuvatun aikakauden uskonnollisia erityispiirteitä, koska seuraavan osan – Kambyseen kirja. Kuninkaan korva, osa II (Teos, 2011) – ilmestyessä seuraavana vuonna, tehtävänanto toistui ja arvioni julkaistiin taas Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.

Huomasin, että romaaneista kirjoittaminen oli hauskaa ja mielenkiintoista. Vaikka tietoni akseliajan myllerryksistä ja Lähi-Idän kansojen historiasta olivat vajavaiset, löysin silti sanottavaa Benjaminin seikkailuista. Teokset käsittelivät kuitenkin teemoja, jotka ovat ajankohtaisia tälläkin hetkellä: uskonnollisilla perusteilla legitimoidut konfliktit, toiseuttaminen, identiteetti, lojaalius, suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus, uskonnollisten uskomusten ja tapojen merkitykset.

Tom Erik Arnkil: Kambyseen kirja

Oli kiinnostavaa seurata Benjaminin seikkailuja Babyloniassa, Israelissa ja Egyptissä. Kuvaus oli mukaansatempaavaa ja tekstissä oli kaikki aistit käytössä. Muutamaa vuotta myöhemmin pääsin itsekin käymään Egyptissä ja muinaisessa Thebassa (nyk. Luxor), ja pystyin paremmin aistimaan romaanin tunnelmia, tuoksuja ja tapahtumapaikkoja.

Romaanien nimet ja tapahtuma-ajat perustuvat aina jonkun tietyn hallitsijan hallintokaudelle. Toisessa osassa Kyyros, Benjaminin kauhuksi, kuolee ja hallitsijaksi nousee Kambyses, joka ei Benjaminin taidoista perusta. Ben jatkaa kuitenkin toimintaansa hänelle annettujen ohjeiden mukaan. Hänen toimenkuvansa tarkentuu temppelikorvaksi: hän selvittää, miten ja mihin ihmiset uskovat. Monijumalaisessa maailmassa pitää olla tarkkana siitä, minkä jumalan tai temppelin kanssa liittoutuu. Hän saa myös ystävän, armeijan asioista vakoilevan Maamurin.

Benjamin myös kasvaa, kehittyy, aikuistuu ja muuttuu romaanien myötä. Sarjan toisessa osassa yhdeksi Benjaminia eteen päin puskevaksi voimaksi nousee naisasia: halu avioitua.

Olin vähän huolissani, kun Matti Virtanen jäi Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittajan tehtävästään eläkkeelle syksyllä 2012. Katkeaisivatko nyt minun ja Benjaminin yhteiset seikkailut?

Huoleni oli turha, sillä Virtasen seuraaja, Tuukka Tammi oli minuun yhteydessä, kun sarjan seuraava osa – Vale-Bardijan kirja. Kuninkaan korva, osa III (Teos, 2013) – ilmestyi. Voisinko jatkaa arvioitteni kirjoittamista? Totta kai voin!

Tom Erik Arnkil: Vale-Bardijan kirja

Arvioni ilmestyi siis vanhaan malliin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä. Keskityin siinä erityisesti Benin naisasioihin ja siihen, miten uskonnoilla on aina jotain sanottavaa ihmisten sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja lisääntymisestä. Aiempien osien kohdalla olin ihmetellyt naishahmojen vähyyttä ja näkymättömyyttä. Tässä osassa asiaan saadaan korjaus ja Ben alkaa arvostaa naisten kokemusta ja tietoa.

Vale-Bardijan kirjassa Ben perehtyy Intian uskonnolliseen kenttään, jossa eletään Upanisadien syntyaikaa. Hän on oppinut saman, minkä me eletyn ja arjen uskonnon tutkijat myös tiedämme: ihmisten uskonnosta oppii parhaiten kansan keskuudessa elämällä ja heitä kuuntelemalla, ei pappeja haastattelemalla.

Tähän katkesivat minun ja Benjaminin välit. Yhteiskuntapolitiikka keskittyi siihen, mihin lehden oli tarkoituskin keskittyä. Minullekin tuli paljon muuta puuhaa.

Mutta tilanteeseen on tulossa muutos! Benjamin-suhteeni on aktivoitumassa ja olen perehtymässä Benin myöhempiin vaiheisiin romaanisarjan kahdessa seuraavassa osassa sekä sarjan päättävään, juuri nyt ilmestyvään kuudenteen osaan. Pysykää kanavalla, jos haluatte tietää, mihin Benjaminin seikkailut vievät ja minkälaiseksi uskonnollinen tilanne akseliaikana kehkeytyy.

P.S. Matti Virtasen terävä kynä ei ole eläkepäivinä tylsistynyt, vaan voimme lukea hänen blogikirjoituksiaan ajankohtaisista aiheista: https://blogi.yplehti.fi/people/matti-virtanen/


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.