Tänään on viimeinen päivä puoli vuotta kestäneestä vapaan apurahatutkijan elämästä. Työstä poisjättäytymisen ovat mahdollistaneet Suomen Tietokirjailijat ry:n ja WSOY:n kirjallisuussäätiön tuki. Kiitos siitä! Kuten usein apurahojen kohdalla tapahtuu, tukikuukaudet käytetään vähän eri tavoin tai erilaiseen hankkeeseen kuin mitä rahoitushakemuksessa suunniteltiin. Sain rahoitusta Esseitä esoteriasta -nimiseen hankkeeseen, mutta käytännössä olen kirjoittanut käsikirjoitusta, jonka työnimi on tällä hetkellä ”Puoli vuosisataa vaihtoehtoista henkisyyttä”. Toki käsikirjoituksen sisältö muistuttaa paljolti sitä dispositiota, jota suunnitelmassani hahmottelin. Tekeillä olevan käsikirjoituksen tekstilaji on omakohtaista pohdintaa, tarinallista tietokirjoittamista, mutta ei esseetekstiä.
Pääasiallinen ajatukseni tässä kohtaa on pienoinen pettymys siitä, että en saanut kirjan käsikirjoitusta valmiiksi. Mutta oikeasti, aika harva kirja valmistuu puolessa vuodessa. Käytänkin nyt alkavan heinäkuun, jolloin varsinaiset yliopistotyöt ovat tauolla, käsikirjoituksen ensimmäisen version hiomiseen ja viimeistelyyn, jotta sen voisi elokuussa lähettää kommentoitavaksi.
Mutta olen kyllä saanut paljon aikaiseksi kuluneiden kuukausien aikana. Tammikuussa valmistelin syntymäpäiväjuhlaseminaarini alustusta, jonka nimesin otsikolla ”Suomalainen rajatiedon kenttä ennen ja nyt”. Oikeastaan tuosta alustuksesta sai lähtökohtansa ja runkonsa tulevan kirjani käsikirjoitus.
Kirjoittaminen on edellyttänyt paljon lukemista. Olen lukenut viime vuosien aikana keräämääni kokoelmaa suomalaisen rajatiedon kentän kirjallisuudesta: kirjoja ufoista, selvänäkemisestä, meedioista, jälleensyntymästä, telepatiasta ja yliluonnollisista kokemuksista. Samanaikaisesti olen lukenut tutkimuskirjallisuutta ja artikkeleita samoista aihepiireistä: esoteriasta ja sen tutkimushistoriasta, new age -henkisyydestä, ufoista ja paranormaalista.
Alkuvuonna oli myös useita haastatteluja liittyen viime vuoden lopulla julkaistuun Neuloosi-kirjaan (Turun Sanomat, Kotivinkki, Hyvä elämä), ja kevään mittaan olen osallistunut muutamaan kirjaa käsittelevään tapahtumaan. Yhden aiheeseen liittyvän jutun kirjoitin itsekin uskonnonopettajien Synsygus-lehteen. Ny tid -lehti haastatteli minua okkultismista ja annoin lausuntoja myös ainakin Helsingin Sanomiin.
Kevään aikana minua työllisti myös kaksi muuta, aikaisemmin aloitettua kirjahanketta, jotka ovat nyt edenneet taittovaiheeseen ja ilmestyvät alkusyksyllä. Olin mukana toimittamassa artikkelikokoelmaa Magiaa ennen ja nyt (SKS, 2024) ja yhtenä kolmesta kirjoittajasta Luovaa kirjoittamista tutkijoille -teoksessa (Vastapaino, 2024). Käsikirjoitusten hiominen ja editoinnin tarkistaminen vievät oman aikansa. Vielä on edessä taiton läpikäynti ja sitten voidaan pitää julkaisujuhlat.
Kirjojen ja muiden kirjoitusprojektien luonteeseen kuuluu se, että samanaikaisesti on meneillään useita eri projekteja, jotka ovat suunnittelun, toteutuksen ja julkaisemisen eri vaiheissa. Suunnittelu- ja toteutusvaiheessa ovat tämän kevään aikana olleet myös Suomen uskonnollista kenttää tarkasteleva artikkelikokoelma Uskonnon muodonmuutoksia sekä Writing as a tool in the Study of Religion -julkaisu, jota kirjoitan yhdessä Jaana Kourin kanssa. Kolme tutkimusartikkelia eteni vertaisarviointiprosesseissa eteenpäin.
Päätökseen tuli pitkä opiskelijavetoinen kirjaprojekti Salatieteiden Suomi: Esoteerinen ja okkultti Turku (Like, 2024). Sitä juhlittiin paneelikeskustelulla ja musiikkiesityksillä Nirvanassa ja se sai paljon huomiota valtakunnan mediassa. Kulttuuriykkösen ohjelmassa sain minäkin olla mukana.
Vaikka olen kevään ollut työstä vapautettuna, enkä ole juurikaan osallistunut oppiaineen tai laitoksen toimintaan, joihinkin kysymyksiin on pitänyt ottaa kantaa ja joihinkin kokouksiin osallistua. Ensi syksyn ja kevään konferenssien suunnittelu on täydessä touhussa. Väitöskirjatutkijoille pitää kirjoittaa suosituksia ja kommentoida heidän tekstejään. Donner-instituutin johtokunnan sekä SLS:n kulttuurientutkimuksen toimikunnan kokouksiin osallistuminen vaativat erityistä valmistautumista. Puheenjohtajan ominaisuudessa osallistuin myös Suomen Dosenttiliiton, Turun yliopistojen dosenttiyhdistyksen sekä Eeva Joenpelto -seuran toimintaan.
Olen myös pitänyt muutaman luennon. Kotikaupunkini Harkko-museossa järjestetyn, enkeleitä käsittelevän näyttelyn oheistilaisuudessa pidin luennon enkeleistä ja henkisyydestä. Suomenkielisten vapaamuurarien 100-vuotisjuhlanäyttelyn Studia Masonica -luentosarjassa luennoin esoteriasta ja symboleista etäyhteyksin. Tieteen ja taikuuden rajamailla -luentosarjassa luennoin esoterian historiasta ja tutkimuksesta sekä osallistuin luentosarjan päätöspaneeliin.
Kevään yhtenä kohokohtana oli koko maaliskuun kestänyt vierailu Roomaan, jossa majoituin Suomen Rooman-instituutin tutkijaresidenssissä Monteverdessä. Nautin Rooman heräävästä ja lämpenevästä keväästä, kävelin valtavasti ja tutustuin esoterianäkökulmasta Rooman historiaan ja nähtävyyksiin. Kirjoitin teemasta muutaman blogitekstin ja pidin instituutin kurssilaisille opastetun kierroksen esoteeriseen Roomaan. Voin hyödyntää kokemuksiani myös tulevissa luennoissani ja teksteissäni. Ehdin myös lukea tutkimuskirjallisuutta ja edistää kirjan käsikirjoitusta.
Tärkeä osa kevättä oli myös se, että pidin yhteyttä ystäviini. En ehkä tarpeeksi, mutta yhteiset kävely-, uinti- ja lintujenbongausretket, kahvihetket, kirjoittajatapaamiset, teatteri- ja konserttivierailut, yhdessä ruokailut ja esoteeriset keskusteluillat virkistivät ja tuottivat iloa.
Huolimatta siitä, että kaikki kevään aikana tapahtunut on ollut vapaaehtoista ja itse valittua, ovat ne kuitenkin vieneet aikaa kirjoittamiselta tai ainakin katkoneet päiviä. Siksi Rooman aika oli niin tärkeä ja tärkeitä olivat myös ne toukokuun viikot, kun olin mökin rauhassa kevääseen heräävässä saaristossa. Aamuinen mereen kastautuminen herätti kerrasta ja mökin lämmitys pakotti nousemaan välillä ylös kirjoitustuolista. Sain luettua paljon ja kirjoitustyö eteni niin, että uskallan nyt uskoa siihen, että käsikirjoituksen ensimmäinen versio valmistuu heinäkuun aikana.
Vaikka yliopistomaailma, erityisesti kollegaystävät, ovat kulkeneet koko kevään mukanani ja lähelläni, on tehnyt hyvää irtautua arkisesta puurtamisesta ja keskittyä kaikkeen siihen, joka tuottaa minulle eniten iloa.
(Ehdin kyllä kevään aikana myös lukea ja kuunnella romaaneja – yli 50 kirjaa – sekä neuloakin aika paljon: vanttuita ja pipoja, sukkia ja säärystimiä, huiveja ja paitoja.)
Nostetaan teksti pöydälle 