Kun ennen Roomaan lähtöäni ja vielä Roomassakin kyselin ihmisiltä vinkkejä esoteerisista ja okkulteista paikoista, miltei järjestään ensimmäiseksi ehdotukseksi nousi Porta Alchemica tai Porta Magica -niminen ovi, joka sijaitsee puistossa nimeltä Piazza Vittorio. Se on rakennettu 1600-luvun loppupuolella, eikä se johda mihinkään.
Ovi on oletettavasti kohdannut ei-toivottua huomiota, sillä se ja viereinen raunio on ympäröity lukitulla metalliaidalla. Aivan lähelle ei pääse, mutta esoteriatutkijalla on mukanaan kameran zoom-objektiivi, jolla voi tarkkailla ja tallentaa ovea lähemmin.
Ovi on ainoa, mitä on jäljellä aikoinaan ilmeisen upeasta Villa Palombarasta, Markiisi Massimiliano Savelli Palombaran asunnosta. Markiisi oli sivistynyt ja lukenut mies. Erityisen kiinnostunut hän oli magiasta ja alkemiasta.
Legendan mukaan eräänä vuoden 1680 myrsky-yönä markiisin huvilassa majoittunut matkustaja, ehkäpä alkemistitohtori Francesco Borri, meni puutarhaan etsimään yrttiä, jonka avulla voisi valmistaa kultaa. Seuraavana aamuna mies oli kadonnut salaperäisesti jättäen jälkeensä vain pieniä kultahippuja ja hämäräperäisiä käsikirjoituksia, täynnä symboleja ja alkemiallisia kaavoja.
Koska markiisi uskoi salaperäisten kirjoitusten sisältävän viisasten kiven salaisuuden, hän kaiverrutti symbolit tähän oveen, joka tunnetaan myös nimellä taivaan portti tai hermeettinen portti. Sen reunoissa näkyy edelleen metalleja ja planeettoja kuvaavia symboleita, ympyröitä, latinan- ja hepreankielisiä kirjoituksia sekä kuusisakarainen tähti, kuningas Salomonin sinetti.
Alkemistisen oven kaikki merkinnät ja tekstit ja niiden tulkinnat löytyvät Kuningatar Kristiinaa ja ruusuristiläisyyttä käsittelevästä Susanne Åkermanin artikkelista.
Markiisi Palombara oli myös kuningatar Kristiinan hyvä ystävä. Kristiina (1626–1689) kasvoi Ruotsin hovissa sivistyneeksi ja oppineeksi naiseksi, mutta myös hyväksi luterilaiseksi. Kuningatar hänestä tuli jo vuonna 1632 hänen isänsä, Kustaan II Adolfin kuoltua. Koska Kristiina oli tuolloin vielä lapsi, sijaishallitsijana toimi Axel Oxenstjaerna.
Varsinainen hallitsija hänestä tuli vuonna 1644. Tuolloin elettiin sotaisaa Ruotsin suurvaltakautta ja Kristiina osallistui innokkaasti hallitsemiseen, mutta kiinnostui aina vain enemmän taiteista ja tieteistä. Hän keräili kirjoja, käsikirjoituksia ja oppineita – hän sai kutsuttua jopa René Descartesin kylmään pohjolaan (jossa tämä sitten kuolikin) – osa kuningattaren kirjakokoelman teoksia oli sotilaiden ryöstösaaliita Euroopasta, alkemistisia kirjoja hän sai esimerkiksi edesmenneen kuningas Rudolf II:n kokoelmasta.
Kristiina kinnostui katolilaisuudesta, mikä ei sopinut ruotsalaiselle valtionpäälle. Hän luopuikin kruunusta vuonna 1654 ja matkusti Alankomaihin, Belgiaan ja Itävaltaan, ja ensin salaa ja sitten virallisesti kääntyi katolilaiseksi ja matkusti Roomaan. Hän meni ensin vaivihkaa Vatikaaniin, mutta tuli sitten 25.12.1655 näyttävästi ja suuren saattueen kera Rooman pääportista, Porta de Popolasta kaupungille ja kulki Piazza di Spagnalle yleisön osoittaessa suosiotaan.
Sekä oppineisuutensa että katolilaisuutensa vuoksi Kristiina vieraili aluksi niin Vatikaanissa, yliopistossa kuin oppineessa jesuiittojen laitoksessa Collegium Romanossa ja tutustui Athanaus Kircherin museokokoelmiin. Myöhemmin hän keskittyi enemmän taiteeseen ja tieteeseen sekä alkemistisiin teksteihin ja eksperimentteihin.
Kristiina asettui asumaan Palazzo Barberiniin, jonne hänet toivotti tervetulleeksi ainakin 6 000 katsojan joukko sekä pitkä kulkue, jossa oli sekä kameleja että elefantteja.
Mutta mikä yhdistää Kristiinan esoteriaan? Aivan kaikki.
Kristiina oli erittäin kiinnostunut alkemiasta ja sen käytännöllisestä harjoittamisesta. Hänen opettajiensa joukossa oli useita alkemisteja ja ruusuristiläisiltä, ja Kristiina uskoi oman hallintokautensa toteuttavan ruusuristiläisen manifestin utopian. Hän kokosi suuren kokoelman keskeisiä alkemistisia, maagisia ja ruusuristiläisiä teoksia. Kruunusta luopuessaan hän joutui jättämään kirjakokoelmansa Ruotsiin – nykyään se sijaitsee Leidenin yliopiston kokoelmissa Belgiassa. Mutta Roomassa hän kokosi uuden alkemistisen kirjaston.
Tässä päästäänkin takaisin Alkemiselle ovelle. Legendan mukaan ovi tehtiin Kristiinan kammiossa tapahtuneen onnistuneen transmutaation muistoksi. Tämä versio kerrottiin ensimmäisen kerran vuonna 1804 italialaisessa tekstissä, jossa kerrotaan pohjoisen nuorukaisen, ”giovane ultramontane”, tulleen Kristiinan hoviin ja tuottaneen kultarahoja, mutta sitten kadonneen.
Kristiina todella oli usein nähty vieras Palombaran huvilassa ja hän omisti tämän alkemistisen käsikirjoituksen La Bugia ja muita hänen kirjoittamiaan säkeitä. Hän myös myönsi Palombaralle tehtäviä hovissaan ja tuki hänen perhettään tämän kuoleman jälkeen. Kristiina oli siis Palombaran suojelija, mutta muutoin legendan todenperäisyydestä ei ole takeita.
Kristiina kokosi ja luki alkemistista kirjallisuutta kuolemaansa asti – alkemistinen teos löytyi jopa hänen kuolinvuoteensa viereltä. Hän oli myös tekemisissä alkemistien kanssa, joista osa oli inkvisition tarkkailun kohteena. Ehkä hänen toiveenaan ja tavoitteenaan oli transmutaatio naisesta mieheksi. Ehkä se metaforisesti toteutuikin, sillä filosofi-alkemisti-kuningatar on haudattu yhtenä harvoista naisista Pietarin kirkon kryptaan.
Kuningatar Kristiinan lailla Porta de Popolin kautta saapui Roomaan hänen nuorempi maanmiehensä, viisikymmentä vuotta juuri täyttänyt Emanuel Swedenborg (1688–1772) – joskin huomattavasti vaatimattomammin. Hän oli kierrellyt Eurooppaa jo useamman vuoden ajan ja viettänyt vuoden 1738 kuumat kesäkuukaudet Italian pohjoisosissa. Syyskuun 25. päivä hän saapui Roomaan ja asettui asumaan Piazza di Spagnan laidalle, ensin Kolmen kuninkaan (Tre Re) hotelliin ja sen jälkeen taloon, joka hänen mukaansa oli Kuningatar Kristiinan asumuksen alapuolella.
Swedenborg oli tuolloin vielä puhdas valistusajan tiede- ja valtiopäivämies; mystiset kokemukset, matkat taivaaseen ja helvettiin, keskustelut vainajien kanssa ja Jumalalta saatu tehtävä Raamatun tulkitsemisesta vastaavuusopin avulla olivat edessä, vasta vuodesta 1744 alkaen. Hän oli tieteellisen uransa huipulla, mutta oli toki jo alkanut pohtia tarkemmin hengen ja materian suhteita.
Roomassa Swedenborg toimi kuten kuka tahansa matkailija nykyäänkin. Hän vieraili tärkeimmissä turistikohteissa: Hän kävi Vatikaanissa ja Pietarinkirkossa, Hadrianuksen sillalla ja Pantheonissa, hän katseli suihkulähteitä, obeliskeja ja raunioita ja vieraili useissa kirkoissa. Hän kuvaili tarkasti näkemäänsä: rakennusten ja rakennelmien mittasuhteita – esimerkiksi Pantheonin rakentamista hän pohtii tarkasti –, sisätiloja ja historiaa, myös legendoja. Hän ei tunnu kyseenalaistavan esimerkiksi kristillisiin hahmoihin liittyviä legendoja vaan kuvailee niitä tosiasioina (tähän pylvääseen Pietari oli sidottuna ja tähän hänen päänsä putosi…). Swedenborgin teksti on aina asiallisen toteavaa.
Esimerkiksi 6.10. hän tutustui Lateraanikirkkoon:
Sen jälkeen olin S. Giovanni in Lateranon kirkossa, jonka Konstantinus Suuri rakennutti ja joka on vanhin kristillinen kirkko maailmassa. Alttarin lähellä on monia pyhäinjäännöksiä:
Emanuel Swedenborg 6.10.1738
Pietarin ja Paavalin päät runsaasti koristellun tabernaakkelin tai pyhäkön alla; kuuluisa metallinen pylväs, joka on täytetty kivillä Kristuksen haudasta. Siellä on kahdentoista apostolin marmoripatsaat, jotka ovat suurempia kuin elävänkokoiset; samoin monien paavien hautaholvit ja muita [… Kirkon ulkopuolella] keskellä aukiota on suurin obeliski, joka on 145 syliä leveä. Se on myös vanhin; se on siirretty pois Thebasta Aleksandriaan ja sieltä Roomaan; se on edelleen hyvin säilynyt ja sen pystytti Sixtus V. Aivan lähiympäristössä on Scala Santa, jonka portaat ihmiset ryömivät polvillaan ylös kappeliin, Santa Sanctorumiin, kaikkein pyhimpään […]
Swedenborgin matkapäiväkirja kuvaa yksityiskohtaisesti nähttyä ja koettua aina siihen asti, kun hän lähtee Roomasta 15.2.1739 ja jatkaa matkaansa Firenzeen. Vasta viisi vuotta myöhemmin aloittamallaan ulkomaanmatkalla hän kokee hengellisen kriisin ja aloittaa elämäänsä mystikkona.
Lähteet:
Emanuel Swedenborg. Documents Concerning the Life and Character of Emanuel Swedenborg, Volume 2:1–2, 1877. Swedenborg’s Travels and Diaries. Kirjoittaja Johan Tafel. Kääntäjä John Henry Smithson. https://runeberg.org/tafeldoces/1877/0146.html
Susanna Åkerman. Christina of Sweden (1626–1689), the Porta Magica and the Italian poets of the Golden and Rosy Cross. https://www.alchemywebsite.com/queen_christina.html
Nostetaan teksti pöydälle 