Suomen Rooman instituutti sijaitsee Rooman parhaalla paikalla, Gianicolon kukkulan renessanssihuvilassa. Juuri nyt rakennus on peruskorjattavana, joten instituutti sijaitsee väistötiloissa läheisen, valtavan suihkulähteen takana. Ei huono paikka sekään.
Olen asunut reilut kolme viikkoa residenssivieraana vuodenvaihteessa 2016–2017 ja siltä ajalta ovat myös Villa Lantea esittävät kuvat tässä kirjoituksessa. Tuolloin kirjoitin antroposofi-kirjailija Kersti Bergrothia käsittelevää teosta ja tarkkailin Roomaa hänen näkökulmastaan. Tämän residenssikuukauden aikana katseeni kohdistuu okkultteihin teemoihin, mutta ei Bergrothkaan ole täysin kadonnut ajatuksistani.
Kirjoittaessani Bergrothista pohdin paljon kuvittelemista tutkimusmenetelmänä, astumista toisen kenkiin, katsomista maailmaa toisen näkökulmasta. Joskus mielikuvitus saattoi tehdä tepposiakin, esimerkiksi kun ryhdyin kuvittelemaan liian tarkasti Villa Lantessa mahdollisesti asuvia eläimiä.
Emme kohdanneet pelottavia eläimiä, mutta emme myöskään kummituksia, joita nyt olen saanut tietää Villa Lantessa myös asustelevan. 1500-luvulla rakennetussa Villa Lantessa on ehtinyt elää ja kuolla jos jonkinlaisia ihmisiä. Alunperin rakennuksen tarkoituksena oli tarjota viileää ja raikasta ilmanalaa kesän kuumille kuukausille sekä paikka mietiskelyä ja oppineita keskusteluja varten.
Vuonna 1551 rakennus maa-alueineen siirtyi sille nimensä antaneen Lante-suvun omistukseen. 1600-luvulle sijoittuu rakennuksen tunnetuista kummituksista ensimmäinen: suvun veljeksistä yksi surmasi toisen, tapahtuneesta kertoo maalikerrosten alta paljastunut verinen kämmenen jälki. Ja todisteena on 1940-luvulla taloon tulleen sisäkön, Gavinian, kertomus kohtaamisesta, jossa velivainaja pyysi häntä sytyttämään puolestaan kynttilän.
Lanten suvun ajoilta saattaa olla myös peräisin käytävillä kuljeskeleva valkoinen nainen, jonka epäillään olleen Lante-suvun kreivin viettelemä nunna tai joku muu Villa Lanteen suljettuna ollut onneton nainen, joka ei saa kuoleman jälkeenkään rauhaa.
1800-luvulla köyhtynyt suku myi rakennuksen Napoleonin Pauline-sisaren puolisolle, Camille Borgheselle, ja heidän jälkeensä taloa asuttivat Jeesuksen Pyhän Sydämen nunnajärjestön noviisit. Vaelteleva valkoinen nainen voisi olla peräisin heidänkin ajaltaan.
Ylipäätään monilla Villa Lantessa asustaneilla tutkijoilla, taiteilijoilla ja opiskelijoilla on kerrottavanaan paljon – mutta pitkälti yhdenmukaisia – tarinoita oudoista tapahtumista: sängyn nousemisesta ilmaan, tunteesta, että joku istuu rinnan päällä, olkapäähän tarttuneesta olennosta, itsestään avautuvista kaappien ovista ja kummallisista koputuksista.
Esoterian kannalta mielenkiintoisin Villa Lantessa asunut henkilö oli venäläinen ruhtinatar, Villa Lantea 35 vuotta emännöinyt Nadine Helbig (1847–1922), syntyjään Nadežda Dimitrievna Šahovskaja. Hän oli tunnetun saksalaisen arkeologin Wolfgang Helbigin puoliso, kahden lapsen äiti, laajasti kielitaitoinen sekä lahjakas pianisti, joka oli opiskellut Clara Schumannin ja Franz Lisztin johdolla. Rooman Trasteveressä hänet tunnettiin lastensairaalan perustajana ja hyväntekijänä, suorastaan pyhimyksenä.
Pariskunta asui aluksi Capitolium-kukkulalla Saksan arkeologisessa instituutissa, jossa Nadine piti salonkia Roomassa asustaville tai vieraileville tutkijoille ja taiteilijoille. Tunnetuimpia vieraita olivat Franz Listzin lisäksi vaikkapa säveltäjät Richard Wagner ja Edvard Grieg. Myöhemmin perhe muutti Gianicolo-kukkulalla sijaitsevaan Villa Lanteen – Nadine itse välttyi muuttotohinoilta, sillä hän oli tyttärensä kanssa vierailemassa Leo Tolstoin luona. Kertomuksen mukaan sekä Tolstoi että Nadine Helbig vaikuttivat toisiinsa paljon. Tolstoi kirjoitti Kreuzer-sonaatin Nadinen soittaman, samannimisen kappaleen innoittamana. Nadinesta puolestaan tuli tolstoilainen kasvissyöjä lopuksi elämäänsä. Salongit jatkuivat Villa Lantessa ja vieraaksi saapuivat muun muassa Swedenborgilta vaikutteita saanut runoilija Rainer Maria Rilke sekä Ruotsin ja Italian kuninkaallisia.
Villa Lantessa järjestettiin Nadine Helbigin kuoleman 100-vuotispäivän muistoksi näyttely ja julkaistiin näyttelykirjanen. Hänestä on myös julkaistu Maija Väisäsen kirjoittama elämäkerta Venäjältä Villa Lanteen. Nadine Helbig, syntyään ruhtinatar Šahovskaja (1847–1922).
Nadine Helbig oli hyvin erityinen ja persoonallinen nainen, joka eli ihmeellisen elämän ja jäi kaikkien hänet tavanneiden mieleen ja hänestä kerrotaan yhä edelleen tarinoita. Muistelmissaan hän kertoo, että tullessaan ensimmäistä kertaa Roomaan 17-vuotiaana, hän lähti yksikseen kävelemään ja päätyi sattumoisin Trastevereen, pysähtyi seisomaan paikallisen leipomon eteen ja koki katsovansa itseään leipomon sisältä, aivan kuin olisi aikaisemman elämänsä elänyt siellä leipomossa ja olisi nyt palannut kotiin.
Hän jatkoi matkaansa, kiipesi ylös Gianicolon kukkulalle ja ohitti Villa Lanten, jonne hän 20 vuotta myöhemmin muuttaisi ja jossa tulisi elämään lopun elämäänsä. Näin hän ainakin jälkeen päin kertoi tapahtuneen.
Nadine Helbig uskoi kirjamagiaan: kun hän tarvitsi jotain kirjaa, se tuli ennemmin tai myöhemmin hänen eteensä. Ja kun instituutissa oltiin järjestelemässä Nadinen kuoleman satavuotispäivän muistonäyttelyä, näyttelyn rakentaja tilasi verkkokaupasta Nadinen muistelmat – ja sai postissa kappaleen, joka oli ollut Nadinen oma ja jonka hän oli aikanaan lainannut ystävälleen. Kirjaan hän oli kirjoittanut, että sen saa kyllä lainata eteenkin päin. Kirja palaa kyllä hänelle aikanaan. Kuten palasikin, reilut sata vuotta myöhemmin.
Nadinen järjestämistä spiritualistisista istunnoista kertoillaan tarinoita Roomassa asuvien ja vierailevien tutkijoiden kesken, niin tunnettuja ne olivat. Nadine oli yksi monista, joka näki Villa Lantessa kummituksia ja hän taitaa itsekin kummitella siellä edelleen. Hän kertoi nähneensä makuuhuoneessaan siellä aikanaan kuolleen nunnan profiilin sekä outoja valopalloja – ufoja kenties?
Ja monet instituutin asukkaat, työntekijät ja johtajat ovat vakuuttuneita siitä, että he ovat kohdanneet juuri Nadinen haamun: Yöllä herättyä sängyn päällä on saattanut leijailla seinästä esiin pistävä naisen ylävartalo, alakirjaston tienoilla on voinut törmätä huokailevan naisen hahmoon tai se on saattanut seurata portaissa kulkijaa, Nadinen epäillään myös kolkuttelevan oviin ja sytyttelevän kattovaloja.
Sen enempää Nadinen kuin muidenkaan levottomien vainajien ei tiedetä käyttäytyneen koskaan uhkaavasti tai aiheuttaneen mitään vaaraa, niitä ei siis ole tarpeen pelätä.
Lähteet
Laura Aho 2014. Veljessurma, langennut nunna ja kenraali. Kummitustarinoita Villa Lantesta. Fenestra Finnorum -blogi. https://fenestrafinnorum.com/2014/07/09/veljessurma-langennut-nunna-ja-kenraali-kummitustarinoita-villa-lantesta/
Riia Berg 2022. Nadine Helbig. Musiikkia ja arkeologiaa Euroopan risteyksessä. Fenestra Finnorum -blogi. https://fenestrafinnorum.com/2022/02/04/nadine-helbig-musiikkia-ja-arkeologiaa-euroopan-risteyksessa/
Riia Berg & Simo Örmä 2022. ”Un salotto famoso in tutta Europa.” Nadine Helbig a Villa Lante. Quasar.
Maija Väisänen 2004. Venäjältä Villa Lanteen. Nadine Helbig, syntyään ruhtinatar Šahovskaja (1847–1922). Minerva.
Villa Lanten historia. Institutum Romanum Finlandiae -sivusto. https://irfrome.org/villa-lante/historia/
Nostetaan teksti pöydälle 
Nyt vasta ehdin lukemaan kaikki Rooma-postaukset. Kiehtovia tarinoita ja tapahtumia! Kiitos!
TykkääLiked by 1 henkilö