Kategoria: kuvittelu

Esoteerinen ja okkultti Rooma, osa 4

28 maaliskuun, 2024

Suomen Rooman instituutti sijaitsee Rooman parhaalla paikalla, Gianicolon kukkulan renessanssihuvilassa. Juuri nyt rakennus on peruskorjattavana, joten instituutti sijaitsee väistötiloissa läheisen, valtavan suihkulähteen takana. Ei huono paikka sekään. Olen asunut reilut kolme viikkoa residenssivieraana vuodenvaihteessa 2016–2017 ja siltä ajalta ovat myös Villa Lantea esittävät kuvat tässä kirjoituksessa. Tuolloin kirjoitin antroposofi-kirjailija Kersti Bergrothia käsittelevää teosta ja tarkkailin … More Esoteerinen ja okkultti Rooma, osa 4

Luettua: Neulomisen kulttuureista

12 marraskuun, 2022

Karin Erlandsson 2022. Sininen lanka. Mitä tiedän neulomisesta. Alkuteos: Det Blå Garnet: en bok om att sticka. Käsikirjoituksesta suomentanut Ulla Lempinen. S&S. Koska olen itse juuri viimeistelemässä neulomisesta kertovan teoksen käsikirjoitusta, tartuin hyvin jännittyneenä tähän kirjailija Karin Erlandssonin teokseen – tai no en suorastaan ”tarttunut”, sillä kuuntelin teoksen lukuaikapalvelussa. Tätä tekstiä varten olen ladannut teoksen … More Luettua: Neulomisen kulttuureista

Ensimmäiset treenit

4 lokakuun, 2021

Osittain muistitietoon, osittain kuvitteluun perustuva teksti Lasten ristiretki -yhtyeen ensimmäisistä treeneistä, jotka pidettiin miltei päivälleen neljäkymmentä vuotta sitten: Tyttö istuu bussissa matkalla kotoa kaupunkiin miettien, minkälaista olisi soittaa tyttöbändissä. Kaikki tuntisivat hänet ja tietäisivät hänen soittavan bändissä. Hän ei olisi vain jonkun tyttöystävä, vaan olisi itsekin jotain, joku erityinen. Hän miettii, minkälaista musiikkia he soittaisivat. … More Ensimmäiset treenit

Erään bändin alku

13 syyskuun, 2021

Syyskuun alussa, 40 vuotta sitten, järjestettiin kokous, jota itse pidän tyttöbändi Lasten ristiretken alkuna. Tässä kuvaus tapahtumasta proosamuodossa, osa on kuviteltua, osa muistitietoa. Kuvat eivät liity tapahtumiin, sillä 1980-luvun arkisia tilanteita ei juurikaan tullut dokumentoitua. Vaalea popliinitakki roikkuu löysänä Tytön yllä. Sen alle jää musta hame, jonka hän oli leikannut saksilla lyhyemmäksi ja harsinut reunan … More Erään bändin alku

Kirjojen ja kirjailijoiden paikoissa, tiloissa ja maisemissa

23 toukokuun, 2021

Ville-Juhani Sutinen 2020. Sivupolkuja. Kirjoituksia kirjallisuudesta ja paikasta. Avain. Sain vinkin tuoreesta Ville-Juhani Sutisen Sivupolkuja-teoksesta luovan kirjoittamisen ryhmässä, jossa keskustelimme tiloista ja paikoista kirjoittamisesta. Hankin teoksen itselleni ja lähdin matkaan. Sutinen kirjoittaa esseitä, joissa hän itse matkustaa paikkoihin, joissa kirjailijat ovat asuneet ja joista he kirjoittavat. Hän istuu junassa, kävelee, katselee ja lukee. Tekstit eivät … More Kirjojen ja kirjailijoiden paikoissa, tiloissa ja maisemissa

Luettua: Maailma kuvissa

20 maaliskuun, 2021

Anneli Kanto 2021. Rottien pyhimys. Gummerus. Kuuntelin Erja Manton pehmeästi ja eläytyen lukeman Anneli Kannon romaanin Rottien pyhimys. Se vei minut aikamatkalle paitsi 1500-luvulle myös muutaman vuoden takaiselle kesäretkelle hämäläisiin maisemiin ja Hattulan kirkolle. Kannon edelliset historialliset romaanit ovat sijoittuneet lähihistoriaan, sisällissodan vuosiin, mutta tässä tuoreessa teoksessa siirrytään katoliselle ajalle, juuri ennen reformaatioiden – tai … More Luettua: Maailma kuvissa

Kenen elämästä ja miten?

19 lokakuun, 2019

Luovan kirjoittamisen kannatusyhdistys – jonka ylpeä hallituksen jäsen itsekin olen – järjesti seminaaripäivän elämäkertakirjoittamisesta. Päivän otsikko – Toisten elämät – tulee kulttuurihistorioitsija Maarit Leskelä-Kärjen pari vuotta sitten ilmestyneen elämäkertakirjoittamista käsitelleen teoksen (josta itsekin kirjoitin) otsikosta. Iltapäivän aikana neljä puhujaa kertoi elämäkertakirjoittamisesta, sekä tietokirjan että romaanin näkökulmista. Koska itse olen kirjoittanut kaksi elämäkertaa, tekeillä on yksi … More Kenen elämästä ja miten?

Totta ja tarua yksisarvisista

29 syyskuun, 2019

Joitain vuosia sitten kiinnitin huomiotani siihen, miten voimakkaasti ihmiset reagoivat keskusteluissa (sosiaalisessa mediassa ja kasvokkain) naisiin (useimmiten he olivat nimenomaan naisia), jotka tarjosivat yksisarvishoitoja. Yhtäältä keskusteluissa korostettiin, että yksisarviset ovat satuolentoja, joten niiden avulla ei voida hoitaa ketään tai mitään. Toisaalta – mielestäni vähän ristiriitaisesti – pidettiin eettisesti erittäin ongelmallisena, että yksisarvishoitoja (jotka eivät siis … More Totta ja tarua yksisarvisista

Kirjoja joita ajattelen öisin, osa 1

29 syyskuun, 2018

Kun Turun vuoden 2018 kirjamessuihin on aikaa vajaa viikko, on hyvä kohta kirjoittaa kirjoista: niistä joita olen lukenut, niistä joita olen lukemassa ja niistä joiden lukemista odotan. Tämä ensimmäinen päivitys kertoo paljon odottamastani kirjasta, jonka olen ehtinyt jo lukea. Koska rakastin Mia Kankimäen esikoisteosta, luovana narratiivista tietokirjoittamista upealla tavalla toteuttanutta Asioita, jotka saavat sydämen lyömään … More Kirjoja joita ajattelen öisin, osa 1