Pekka Valtonen 2020. Hullun keisarin hovissa. Alkemisteja, tähtitieteilijöitä ja taiteilijoita Rudolf II:n Prahassa. Gaudeamus.
Olen viettänyt muutamia päiviä Prahassa ennen ja jälkeen uskontotieteilijöiden Brnossa järjestettyä konferenssia syksyllä 2008. Praha oli helteinen ja ruuhkainen. Kävelimme vanhassa ja uudessa kaupungissa, näimme jälkiä Prahan keväästä, mutta myös varhaisemmista aikakausista: vanha, juutalainen hautausmaa ja suuri synagoga, jossa kerrotaan valmistetun golemin, mekaaninen astronominen kello, Jan Husin valtava muistomerkki, Kaarlen silta patsaineen sekä korkealla sijaitseva linna ja sen reunalla sijaitseva alkemistien kuja, hämähäkkien vilistävät laumat jokivartta reunustavissa metalliaidoissa.
Prahan matkaopasta lukiessani opin mielenkiintoisen poliittisen käsitteen: defenestraatio. Sillä tarkoitettiin tapaa pudottaa poliittiset vastustajat ikkunasta ulos. Tapa kuitenkin yleistyi vasta Rudolf II jälkeen ja toimi alkusoittona 30-vuotisen sodan syttymiselle.
Minulla oli tuolloin hyvin vähän tietoa esoteriasta, jolla Prahassa ja Rudolf II:n elämässä oli tärkeä asema. Nyt kun luen uunituoretta, Pekka Valtosen sujuvasti kirjoittamaa tietokirjaa Hullun kuninkaan hovissa, sen tekstiä kuvittavat omat muistikuvani ja tietokoneen uumenista kaivetut kuvat Prahasta (joita käytän pääosin myös tämän tekstin kuvituksena). Nyt ymmärrän kaiken paremmin; asiat, ilmiöt ja henkilöt loksahtavat paikoilleen.
Rudolf II:n hovi ja toisinajattelijat
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Rudolf II (1552–1612) kuului Eurooppaa hallinneeseen Habsburgien sukuun. Ajat olivat levottomia: reformaatio aiheutti jännitteitä katolisten ja protestanttien välillä, Trenton kirkolliskokous organisoi katolisen kirkon vastatoimia, turkkilaiset olivat Euroopan porteilla ja tiedemiehet tähyilivät taivaalle ja näkivät maailmankaikkeuden uudella, aiemmat käsitykset hylkäävällä tavalla. Tieteellinen vallankumous otti ensi askeleitaan.
Rudolf II eli tämän kaiken keskellä. Hän ei koskaan avioitunut, mutta hänellä oli aviottomia lapsia. Hänellä oli taipumusta masennukseen ja mielenterveyden ongelmiin. Hän eli keskellä valtakamppailuja ja oli epäluuloinen kaikkia kohtaan. Hän eristäytyi Prahan linnaansa, josta muodostui vilkas ja innovatiivinen tieteiden ja taiteiden keskus.
Rudolf keräsi hoviinsa valtavan kokoelman taidetta ja kirjallisuutta. Mutta lisäksi hänen hovissaan vieraili ja työskenteli suuri joukko renesanssiajan huomattavimpia tutkijoita, humanisteja ja ajattelijoita. Moni heistä on tuttu nimi esoterian historiasta. Ilmapiiri Prahassa oli vapaamielinen, joten usea toisinajattelija ja muualla mielipiteittensä vuoksi vainottu hakeutui sinne.
Yksi aikakauden toisinajattelijoista oli italialaissyntyinen dominikaanimunkki Giordano Bruno (1548–1600), joka kierteli ympäri Eurooppaa, koska Italiassa oli reformaation ja Trenton kirkolliskokouksen jälkeen melko suvaitsematon ilmapiiri. Hän oli hyvin omintakeinen ajattelija, joka pohti niin teologiaa, filosofiaa, tähtitiedettä kuin okkultismia. Hän oli ajattelijana aikaansa edellä – monet hänen ideoistaan tuntuvat tänä päivänä hyvinkin oikeaan osuneilta, mutta 1500-luvun lopulla niistä saattoi joutua roviolle – ja sinne Brunokin päätyi. Bruno vieraili lyhyen aikaa Rudolf II:n hovissa, mutta ei löytänyt sieltä tai Prahan yliopistoista itselleen pysyvää pestiä. Niin hän jatkoi matkaansa toisaalle ja päätyi lopulta Rooman inkvisition käsiin.
Ennen Rudolfin ja Brunon aikaa eli tsekeissä uskonnollinen toisinajattelija ja reformaation edelläkävijä Jan Hus (1369–1415). Hus saarnasi ja kirjoitti tsekin kielellä ja vastusti katolisen kirkon suurta omaisuutta ja pappien maallistunutta elämää. Hus poltettiin roviolla ja hänen tuhkansa siroteltiin Reiniin. Nykyään tämän kansallissankarin suuri muistopatsas seisoo Prahan vanhan keskustan sydämessä.
Tieteen ja taiteen kohtaamispaikka
1500-luvun Praha, Rudolf II:n hovi, Kaarlen yliopisto ja jesuiittojen pitämä Clementinum-yliopisto keräsivät Brunon kaltaisia oppineita. Ylipäätään tuohon aikaan oppineita ja taiteilijoita (jotka kulkivat hovista hoviin) ylläpitivät ja tukivat monet ruhtinaat ja kuninkaalliset. He myös keräsivät huomattavia kirjastoja, taidekokoelmia sekä kasvi- ja eläinkokoelmia.
Kirjapainotaito oli uusi keksintö, mutta se oli jo mullistanut tieteellisen keskustelun. Nyt oli mahdollista, että useampi henkilö oli lukenut saman kirjan ja saattoi käydä sen pohjalta oppinutta kirjeenvaihtoa tai keskustelua. Mutta koska kirjakauppoja ei vielä ollut, oli välillä hankala selvittää, mitä kirjoja missäkin oli painettu. Näin oppineet tai ruhtinaiden asiamiehet matkustivat kirjapainokaupungista toiseen tai kirjoittivat toisilleen hankkien tietoa uusista teoksista. 1400-luvun lopulla perustetut Frankfurtin kirjamessut olivat tärkeä kohtaamispaikka sekä kirjojen painajille että ostajille.
Rudolf palkkasi kymmeniä taiteilijoita, kuvanveistäjiä ja muita taiteellisen ammatin harjoittajia ja käsityöläisiä – taiteilijan ja käsityöläisen ammatit ja ammattien arvostus olivat juuri erkaantumassa. Aikakauden keskeinen taidesuuntaus oli manierismi, jossa aiheet olivat maallisia tai mytologisia, ihmisruumis oli keskiössä ja hahmot usein asennoltaan kiertyneitä ja ilmeikkäitä. Alastomien naisten kuvat palvelivat lähinnä eroottisena taiteena, mutta niihin yhdistettiin mytologisia teemoja. Manierismi näkyi myös veistostaiteessa.
Toki Rudolfin hovitaiteilijat tekivät myös muotokuvia (paitsi hovin ja aateliston jäsenistä myös mahdollisista vaimoehdokkaista), kuuluisien taideteosten kopioita, miniatyyrimaalauksia, maisemia ja asetelmia. Teoksia myös toisinnettiin: niistä tehtiin painokuvia, etesauksia ja kuparikaiverruksia myyntiin, jotta mahdollisimman monet saivat nauttia ruhtinaalle tehdyistä taideteoksista.
Alkemia ja alkemistit
Rudolf II:n hoviin ja sen liepeille kerääntyi 1500–1600-lukujen taitteessa lukuisia alkemisteja, jotka myös harjoittivat lääkärintointa, mikä ei ollut mitenkään outo yhdistelmä tuohon aikaan.
Alkemiaan liittyy ajatus siitä, että mineraalit ovat suhteessa toisiinsa ikään kuin jatkumona, jolloin alemmista mineraaleista kypsyy aikaa myöten jalompia – kaikkein jaloin mineraali oli kulta. Alkemistit laboratorioissaan pyrkivät nopeuttamaan tätä prosessia ja kypsyttämään karkeampia mineraaleja kullaksi.
Nopeampi tapa mineraalien jalostamiseen olisi käyttää viisasten kiveä. Siksi osa alkemisteista pyrki etsimään tai tuottamaan tämän taikakalun, josta ei oikein tiedetty, miltä se näyttää tai minkälaisessa muodossa se on. Siksi luonnon eri ainesosien tutkiminen oli tärkeää.
Mutta alkemistit eivät pyrkineet pelkästään materiaaliseen transmutaatioon – kullan valmistamiseen – vaan myös henkiseen transmutaatioon, jossa alkemisti itse ja viime kädessä koko ihmiskunta siirtyisi korkeammalle ymmärryksen tasolle lopun aikojen lähestyessä.
Tärkeä alkemian laajennus oli iatrokemia eli tieteenala, jossa transmutaation ajatus laajennettiin koskemaan myös orgaanisia asioita. Siinä kasveista ja muista aineosista uutettiin tinktuuroita ja eliksiirejä. Kyse on siis lääketieteellisestä alkemiasta, farmakologiasta, jonka tärkeä kehittäjä oli sveitsiläinen Paracelsus (1493/4–1541).
Paracelsuksen perinnön jatkajia Rudolf II:n hovissa olivat muun muassa puolalainen Sendivogius (1556–n. 1635), jonka huhuttiin valmistaneen Rudolfille kultaa ja jonka tuotantoon Isaac Newtoninkin kerrotaan perehtyneen, ”Saksan Paracelsukseksi” kutsuttu Oswald Croll (n. 1563–1609) sekä Heinrich Khunrath (1560–1605). He kaikki harjoittivat lääketiedettä, samoin kuin kaikki Rudolfin hovilääkärit harjoittivat alkemiaa.
Mielenkiintoisin ja tunnetuin parivaljakko Rudolfin ympärilleen keräämistä mystikoista ja alkemisteista oli epäilemättä englantilaiset John Dee (1527–1608) ja Edward Kelley (n. 1555–1597). Dee oli toiminut jo kuningatar Elisabeth I:n neuvonantajana ja horoskoopin laatijana ja kirjoittanut tunnetun navigointioppaan merenkulkijoille. Matematiikan ja astrologian lisäksi Dee oli kiinnostunut enkeleistä, joilla hän katsoi olevan merkittävä välittäjän tehtävä ihmiskunnan ja Jumalan välillä. Enkelien kanssa oli siis tärkeä päästä yhteyteen.
Edward Kelley – vaikka kärsi huijarin ja varkaan maineesta – lähestyi Deetä ja kertoi osaavansa valmistaa punaista rikkiä, jota tarvittiin viisasten kiven teossa. Mutta eniten Deetä kiinnosti Kelleyn kyky päästä kristallipallon avulla yhteyteen enkelien kanssa ja tulkita niiden kieltä.
Dee ja Kelley ryhtyivät järjestämään ”hengellisiä konferensseja”, joissa enkelit omalla Eenokin kielellään paljastivat maailman suuria salaisuuksia. Deen mukaan enkelien kieli oli lähellä sitä alkukieltä, jolla Jumala oli aikoinaan luonut maailman. Velkaannuttuaan Englannissa parivaljakko suuntasi matkansa ensin Puolaan ja sitten Prahaan. He olivat yhteydessä Rudolf II:n kanssa, mutta kovin kiinteää yhteistyöstä ei muodostunut. Dee kuitenkin nimitettiin Prahan jesuiittayliopiston lääketieteen kunniatohtoriksi.
Myöhemmin heidän onnensa kääntyi ja yhteistyönsä hiipui. Dee kuoli Lontoossa maineensa ja omaisuutensa menettäneenä, mutta Kelley jäi Böömiin ja eleli siellä varsin mukavasti ja varakkaana päätyen lopulta Rudolf II:n hovialkemistiksi. Mutta lopulta hänenkin onnensa loppui ja hän joutui vankilaan, josta hän yritti useaan kertaan paeta ikkunasta hyppäämällä. Lopulta hän pitkää tuomiota peläten teki itsemurhan.
Astronomiaa ja astrologiaa
Vaikka tämän päivän näkökulmasta astronomia on tieteenala ja astrologia huuhaata, eivät nämä tietojärjestelmät olleet toisistaan erillisiä uuden ajan alussa. Astrologia perustui hermeettiseen ajatteluun vastaavuuksista: niin kuin ylhäällä, niin alhaalla. Kuun ylisellä, tähtien sfääreillä, on vaikutuksensa täällä maan päällä, kuun alisella tapahtuvaan.
Astronomia ja ylipäätään empiirinen tutkimus oli kehittymässä. Galileo Galilei oli jo käyttänyt uutta menetelmää, kaukoputkea, kuun ja planeettojen tarkkailuun, mutta pääosin astronomiset havainnot tehtiin paljain silmin. Paljain silmin taivasta havainnoi myös tanskalainen Tyko Brahe (1546–1603), joka perusti maailman ensimmäisen observatorion Venin saarelle, ja myöhemmin siirtyi Rudolf II:n hoviastronomiksi.
Hänen tehtävänään oli tehdä tähtitieteellisiä havaintoja, laatia horoskooppeja ja tähtikarttoja hovin jäsenille sekä tehdä almanakkoja ja sääennusteita. Brahe oli kiinnostunut myös alkemiasta ja iatrokemiasta, mutta niitä hän ei enää Prahassa voinut harjoittaa, sillä alkemisteista Rudolfilla ei ollut puutetta.
Brahe edusti tuohon aikaan väistyvää maakeskeistä ajattelutapaa, jonka jo Nikolai Kopernikus (1473–1543) oli osoittanut vääräksi ja kehittänyt uuden, heliosentrisen näkökulman. Sen enempää Kopernikus kuin kaukoputkella taivasta tarkkaillut Galilei eivät pystyneet todistamaan aurinkokeskeistä maailmankuvaa oikeaksi. Sen teki Brahen seuraaja, Johannes Kepler (1571–1630).
Tai Kepler pyrki todistamaan (siis lopulta paikkansapitämätöntä) mallia, jonka mukaan aurinko on maailmankaikkeuden keskipiste. Hän oli kuitenkin monissa asioissa oikeilla jäljillä ja muun muassa päätteli, että planeettojen radat ovat ellipsin muotoisia. Kepler hyödynsi Brahen tekemiä tarkkoja ja pitkäkestoisia havaintoja – hän itse ei nähnyt tarkasti lapsuuden isorokon vuoksi – ja miehet pohtivat keskenään tähtitieteellisiä kysymyksiä.
Brahen kuoltua Rudolf nimitti Keplerin hoviastronomiksi ja tämän tuli jatkaa yksityiskohtaista tähtitaivaan havainnointia muiden töittensä lisäksi. Havainnoitavaa riitti, sillä vuoden 1604 lokakuussa taivaalle syttyi uusi tähti, jonka merkitystä pohdittiin ympäri Euroopan. Kyse oli supernovasta, mutta tuohon aikaan se nähtiin askeleena pois vanhasta maailmankuvasta, jonka mukaan Kuun ja planeettojen kehän takana oli kaikki ikuisesti samanlaisena pysyvää.
Kepler kävi kirjeenvaihtoa myös Galileo Galilein kanssa ja innostui itsekin rakennuttamaan teleskoopin ja kirjoittamaan havainnoistaan alaa pitkään hallinneen oppikirjan. Hieman erikoisempi Keplerin teos, ensimmäiseksi tieteisfantasiaksi nimetty, Somnium kuvasi tähtitieteellisiä havaintoja Kuusta käsin tarkasteltuna.
Mielenkiintoisena tietona kirjasta selviää, että Rudolf II:lle laati hänen lapsuudessaan yli 200 sivua pitkän horoskoopin itse Nostradamus (1503–1566).
Kabbalisteja ja magiaa
Rudolf II:n palveluksessa oli lukuisia hovimatemaatikkoja. Koska matematiikka toimi miltei kaikkien asioiden pohjana, matemaatikkojen tehtäviin kuului tähtitieteellisten havaintojen tekeminen, ennustaminen, horoskooppien kirjoittaminen ja alkemian harjoittaminen. Matematiikkaan liittyi myös numerologia, se että numeroilla oli oma, salattuja merkityksiä täynnä oleva maailmansa. Tässä tullaan taas lähelle kabbalaa eli juutalaista mystiikkaa, jossa selviteltiin tämän Jumalan luoman, muuttuvaisen maailman suhdetta muuttumattomaan ikuisuuteen ja äärettömyyteen. Numero- ja kirjainmagialla oli kabbalassa tärkeä roolinsa.
Rudolf II ajan Prahassa tunnetuin kabbalisti ja magian harjoittaja oli rabbi Judah Loew ben Bezalel (n. 1520–1609). Häneen liittyy mielenkiintoinen tarina, joka kertoo Loewin olleen niin mahtava maagikko, että hän kykeni luomaan Vltava-joen pohjamudasta golemin, jonka hän herätti henkiin.
Magia oli tuohon aikaan aivan relevantti tapa ymmärtää maailmaa ja toimia siinä. Magia oli profetoimista, jossa esimerkiksi tulkittiin taivaan tai säätilojen antamia ennusmerkkejä, pyrkimystä luonnon salaisuuksien ratkaisemiseen (magia naturalis) tai noituutta, demonista magiaa, jota käytettiin ikävien asioiden torjumiseen tai sellaisten aiheuttamiseen ja jota useimmiten harjoittivat noidat tavallisen kansan keskuudessa.
Magian alle mahtuivat niin lääketieteen ja kemian luonnolliset magiat, erilaiset silmänkääntötemput, sekä numeroihin, sanoihin, kuvioihin ja merkkeihin syventyvä matemaattinen magia.
Kuriositeettikabinetti
Rudolf II keräsi ympärilleen maagikoita, alkemisteja ja astronomeja, taiteilijoita ja taidetta, eläimiä ja kasveja. Mutta hän kokosi myös eriskummallista esineistöä. Toki tuohon aikaan korkea-arvoiset henkilöt kokosivat oman Wunderkammer-kokoelmansa, joten Rudolf ei ollut harrastuksensa kanssa yksin.
Kuriositeettikabinetit heijastivat 1500-luvun lopun kiinnostusta tieteisiin ja taiteisiin mutta myös salaperäiseen, outoon ja mystiseen. Taideteosten lisäksi kabinetteihin kerättiin taideteosten lisäksi esineitä kaukomailta, mekaanisia laitteita, soittimia ja luonnon oikkuja ja erikoisuuksia, eläinten ja kasvien osia sekä fossiileja. Kuriositeettikabinetit ovat myöhempien aikojen museoiden edelläkävijöitä.
Yhtenä Rudolf II:n kokoelman erikoisuutena voisi mainita Graalin maljan – tai näin ainakin hän itse uskoi. Kyse on ristiretkeläisten Konstantinopolista 1200-luvulla mukanaan tuoma agaattimalja, jonka pohjassa on luonnon muovaama kirjoitus, XRISTO eli Kristus. Terveyttään edistääkseen Rudolf silloin tällöin siemaili maljastaan viiniä tai vettä.
Harry Potterin lukijakunta löytäisi Rudolfin kokoelmista paljon tuttuja esineitä: besoaarin, joka toimii vastamyrkkynä, feenikslintujen höyheniä, vangittuja demoneja ja kuivatun lohikäärmeen nahan sekä luonnollisesti yksisarvisen sarvia, jotka olivat yleisiä lahjoja tuohon aikaan. Kristityt puolestaan saattaisivat arvostaa maan murenaa, josta Jumala aikoinaan loi Adamin, Nooan arkin nauloja sekä sauvaa, jolla Mooses iski vettä kalliosta.
Uuden ajan alun myllerrysten Eurooppa
Eurooppa oli keskiajan päättyessä ja uuden ajan alkaessa myllerrysten vallassa. Hajaannusta aiheuttivat tilkkutäkkimäisen maanosan eri alueiden välillä käydyt valtataistelut sekä jännitteet katolisen kirkon ja reformoitujen kirkkojen välillä. Yhtenäisyyttä loi yhteinen vihollinen, Euroopan rajoilla lymyilevät osmanit.
Habsburgit – nuo Maximilianit, Ferdinandit ja Philipit sukupolvesta ja sukuhaarasta toiseen – olivat levittäytyneet hallitseviin asemiin ympäri Eurooppaa ja naittaneet myös tyttärensä muiden hallitsijoiden kanssa suvun valtaa lisätäkseen. Osa Habsburgeista avioitui lähisukulaistensa kanssa tiukentaakseen entisestään otetta vallasta ja omaisuudesta, mutta se johti sukuperimän heikkenemiseen ja epätoivottujen piirteiden vahvistumiseen.
Rudolfkin kärsi suvulleen tyypillisistä mielenterveyden ongelmista, ahdistuksesta, masennuksesta ja epäluuloisuudesta. Siksi hän erakoitui Prahan linnaansa, ei hoitanut hallitsijantoimiaan, suhtautui epäluuloisesti ja vihamielisesti sukulaisiinsa, eikä ottanut vastaan vieraita. Alkoholisoitunutkin hän oli, eikä suostunut hoidattamaan lisääntyviä fyysisiä vaivojaan muilla kuin alkemistisilla seoksilla. Rudolf II menehtyi 20.1.1612.
Rudolf II:lta ei ilmeisesti jäänyt henkilökohtaisia päiväkirjoja tai muita dokumentteja. Siksi myös kuva hänestä jää kirjassa vähän ulkokohtaiseksi. Tämä ei ole sellainen narratiivinen tietokirja, jossa kirjoittaja eläytyy kohteensa nahkoihin, vaan tutkimuskirjallisuuteen pohjautuva, asiallinen ja kuvaileva, sujuvasti ja yleistajuisesti kirjoitettu tietokirja.
Lukijan urakan helpottamiseksi kirjassa on kartta repaleisesta Euroopasta ja Prahan linnasta, Habsburgien sukupuu sekä henkilöhakemisto, tarkan viiteapparaatin ja laajan lähdeluettelon ohella.
Aikakauden myllerrykset olivat niin lukuisia ja henkilöhahmoja on niin monia, että kokonaiskuva 1500–1600-luvun vaihteen Euroopasta jää ainakin minulle vähän repaleiseksi. Mutta Rudolfin ympärilleen kokoamat henkilöt, tieteilijät ja taiteilijat, teos kuvaa kiinnostavasti ja mieleenpainuvasti.
Nostetaan teksti pöydälle 
3 thoughts on “Alkemiaa ja astrologiaa Prahassa”