Uskontotieteilijöiden kokoontumisajoissa

Saksan Erfurtissa on parhaillaan meneillään viiden vuoden välein järjestettävät uskontotieteen maailmanjärjestön IAHR:n kongressi, jonne on kokoontunut noin 1400 uskonnontutkijaa eri puolilta maailmaa. Minä muiden joukossa.

Olen ensimmäistä kertaa tässä tilaisuudessa ja koska tulin paikalle päivää paria pääjoukon jälkeen, piti orientoituminen tehdä nopeasti. Onnistuin suuremmitta ongelmitta löytämään aamulla kongressipaikalle Erfurtin yliopistoon, rekisteröitymään ja sijoittumaan yhteen seminaarisaliin. 

Kongressi on ”vihreä” siinä mielessä, että perinteistä kongressikassia ja paperinivaskaa ei annettu, vaan osallistujilla oli mahdollisuus – oman laitteistonsa mahdollistamissa rajoissa – ladata itselleen kongressin apps, joka pitää sisällään kaiken tarpeellisen, muun muassa kaikkien alustustenpitäjien abstraktit. 

Kun rinnakkaissessioita on kolmisen kymmentä ja keynote-luennoitsijankin saa valita viiden joukosta, etukäteissuunnittelu nousee arvoonsa. Ja sitähän minä en tullut tehneeksi.

Lähdin matkaan äärimmäisen kevyellä paikallistuntemuksella varustautuneena. Olin käyttänyt kaiken energiani matkavalmisteluihin, kahden alustukseni ja niiden diojen viimeistelyyn, kodin varustamiseen poissaoloni ajaksi ja mahdollisimman tyhjän työpöydän viimeistelyyn. En ollut ehtinyt kongressin ohjelmaan juurikaan tutustua, itse kaupungista, Erfurtista en tiennyt mitään.

Tiiviiden ja pitkien kongressipäivien ja niitä seuraavien sosiaalisten tapahtumien jälkeen tai lomassa ei kaupunkiin oikein ehdikään tutustua. Asun aivan vanhan kaupungin ytimessä, joten hotellilta lähtiessä ja sinne palatessa ehtii nähdä kauniita vanhoja rakennuksia, viehättävän joen ja mielenkiintoisia, kiinni olevia kauppoja. 

Valtavan tuomiokirkon olen nähnyt vasta kaukaa, enkä tiedä, ehdinkö sinne sisään. Onneksi paikkakunnalle minua aiemmin saapuneet kollegat ovat ehtineet tehdä turistikierroksia ja ladanneet Facebookiin kymmenittäin kuvia kirkon sisältä. Näin saan ikään kuin välillisesti tuntumaa kirkon sisäosista, itse paikalla käymättä.

Koska Erfurt on tunnettu muun muassa siitä – näin minulle kerrottiin – että Luther koki täällä luostarissa ollessaan tunnetun ”tornikokemuksensa”, olisi mukava nähdä asianomainen luostari. Ehkä huomenna kävelen kongressipaikalle luostarin ohi.

Minulle ei kerrottu, että myös Nukku-Matti on täältä kotoisin

Kongressin tekevät siellä olevat ihmiset. Järjestelyistä ja niiden sujuvuudesta sekä ruuna saatavuudesta riippuu paljon, viihtyvätkö ihmiset vai jääkö heille kongressista kuva, jossa he nälkäisinä etsivät oikeaa seminaarisalia, sitä koskaan löytämättä. Tosin tälläkin metodilla saattaa löytää itsensä suunnittelematta, keskellä kiinnostavaa sessiota ja intohimoisia keskusteluja.

Sillä intohimosta täällä on paljolti kyse. Rakkaudesta lajiin. Intohimosta, kiinnostuksesta, halusta tietää enemmän mitä moninaisemmasta kirjosta ilmiöitä ja asioita, jotka löytyvät uskonnon kategorian sisältä tai läheisyydestä. Se meitä yhdistää.

Siksi olemme kaikki kollegoja. Opimme tuntemaan toisiamme käytyämme vuosikausia samoissa konferensseissa ja työskennellessämme yhdessä erilaisissa tutkimus-, kirja- tai julkaisuprojekteissa. Kasvot ja ihmiset tulevat tutuiksi, henkilöt joiden kanssa on vaihtanut sähköposteja, saavat kasvot, ja voit löytää itsesi seisomassa suuren ihanteeksi vierestä, henkilön, jonka tekstejä olet lukenut jo kauan sitten ja joilta olet saanut niin paljon. 

   

Suurin kunnianosoitus tieteentekijälle on kollegoiden kirjoittama juhlakirja. Tässä Tim Jensen saa omansa.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s