Matkablogi: Skotlanti

Glasgow

Työtä ja lomaa yhdistävän matkan tukikohtana toimi Glasgow, joka herätti ristiriitaisia tunteita. Vanha kauppa- ja teollisuuskaupunki näytti ainakin kahdenlaisia kasvoja: kauniita ja rumia. Olin yllättynyt katujen likaisuudesta, rähjäisten purkukuntoisten talojen suuresta määrästä, mutta myös modernista arkkitehtuurista (erityisesti tietysti MacIntoshin vaikutusta, mutta myös viktoriaanista mahtipontisuutta), upeasta, 800 vuotta vanhasta katedraalista ja uskomattoman hienosta hautausmaalta, Nekropoliksesta. En ole aivan varma, osaisinko suositella kenellekään nimenomaan Glasgowiin matkustamista. Mutta näin tietysti vain pienen osan kaupunkia.


Matkan tärkein osuus oli konferenssi Glasgowin Women’s Libraryssa. Kyse oli HERAn rahoittaman, naisia ja kirjoittamista tarkastelleen tutkimusprojektin, Travelling Texts loppukonferessista, johon osallistuin noin 40 muun kirjoittavista naisista kiinnostuneen tutkijan kanssa. Teemana oli ylirajaisuus, vastaanotto ja verkostot. Kerroin omassa alustuksessani Kersti Bergrothin kosmopoliittisesta elämästä ja ylirajaisesta aatemaailmasta sekä suvun, antroposofien ja kirjailijoiden verkostoista, joihin hän kuului.

Women’s Library on aktiivinen , feministinen yhteisö, joka harjoittaa monenlaista tärkeää toimintaa. Naisten vapautusliikkeellä on merkittävä osa Glasgowin historiaa.

Konferenssissa käsiteltiin naiskirjoittajia ja -kirjailijoita, unohdettuja ja muistettuja, käännettyjä, arvioituja ja mainittuja. Kiinnostavaa oli se, miten tutkimuksissa hyödynnettiin digitaalisia aineistoja, kuten sanomalehtiä sekä tietokantoja, joihin koottujen tietojen pohjalta rakennettiin verkostoja, aikajanoja sekä muita visuaalisia ilmaisuja. Hieno oli myös konferenssihuoneen seinälle rakennettu Euroopan kartta, johon oli sijoitettu kaikki konferenssissa käsitellyt naiset sekä heidän verkostonsa ja sijoittumisensa Euroopan eri osiin. Minun pitäisi tehdä Bergrothin elämän paikoista tuollainen karttamallinnos.

Itselleni uusi ja kiinnostava naiskirjailija oli norjalaissyntyinen, Puolassa elänyt ja nuorena väkivaltaisen kuoleman kohdannut Dagny Juel Przybyszewski, jota on tulkittu murhan ja dekadenssin lävitse. Muitakin mahdollisuuksia löytyy.

Retki Edinburghiin

Kahden helteisen päivän jälkeen seurasi paluu arkeen ja arkiseen Skotlannin säähän: tuulee, on pilvistä ja koleaa, ajoittain sataa tihuttaa. Siitä huolimatta lähdimme päivän retkelle Edinburghiin. Vaikka kengät kastuivat heti alkumetreillä ja vaatteita oli matkassa aivan liian vähän, ei se estänyt tutustumista kaupungin tärkeimpään nähtävyyden: Edinburghin linnaan.

Ensin löysimme turisteja kuhisevan High Streetin paikallisen ahavoituneen herran opastamana. Paikallinen murre tosin oli niin paksua, että sanat pikemmin arvasi kuin ymmärsi. Kävelemme katua ylös linnalle muiden turistien tavoin. Ihmettelemme elävää patsasta ja säkkipillinsoittajaa – myöhemmin iltapäivällä patsaasta oli jäljellä pelkkä asu ja säkkipillin soittajakin oli vaihtunut toiseksi.


Piipahdimme Edinburghin katedraalissa – joka oikeastaan oli katedraali vain lyhyen aikaa kauan sitten ja joka vanhojen aikojen muistoksi esiintyy edelleen katedraalina. Se vaikuttaa turisteille tarkoitetulta, kuten viereinen ravintolaksi muutettu kirkkorakennus, enemmän kuin hartauden harjoittamiseen omistautuneelta paikalta.

Edinburghin linna seisoo korkealla kukkulalla. Se hallitsee kaupunkia ja sen muurien yli katsoessa näkee, miten lähellä meri on. Meren läheisyys on tärkeää.


Linnaan on pitkä, kiemurteleva jono, jonka päässä ovat puheliaat lipunmyyjät. Miltei kaikkialle pitää jonottaa. Esimerkiksi kruununjalokivet sekä kuuluisa kruunajaiskivi ovat panssarilasin takana, ja niiden ohi kuljetaan tiukassa muodostelmassa. Pysähtyä ei voi.

Etsimme huonetta, jossa Skotlannin kuningatar Mary (Maria Stuart) on synnyttänyt ainoan lapsensa, pojan, josta tuli James IV Skotlannin hallitsijana ja James I Englannin hallitsijana. Jaakosta tuli kuningas jo sylivauvana, kun hänen äitinsä pakotettiin luopumaan kruunusta. Hänen myöhempi vierailunsa Skotlantiin oli suuri tapaus. Mutta se huone, jossa hän syntyi, oli pienen pieni.

Edinburghin linnan kuningassukujen jälkeen nautimme lämmittäviä ja perinteisiä aterioita: haggish sekä fish’n ships maistuivat siltä miltä pitikin. Sen jälkeen onnistuimme löytämään punkmaineessa sekä olutmerkeissä paistattelevan pubin, mutta Elephant’s Cafe’ta, jossa J. K. Rowling kirjoitti Harry Potter -kirjojaan, emme löytäneet. Kaksi pöllöä sen sijaan näimme.

Writer’s House oli kaunis, kolmelle mieskirjailijalle omistettu museo, jossa oli hyvä pysähtyä. Kaksi sen esittelemästä kirjailijasta – Robert Burns ja Walter Scott – kulkivat mukana myös bussiretkellä Ylämaahan: Burns tunnetusta Loch Lomond -runostaan ja Scott henkilönä, joka romantiikan hengessä nosti esiin ajatuksen siitä, että Skotlannin Ylämaan maisemat ovat kauniita ja katsomisen arvoisia. Viktorian ajan herrasmiehet ja Ladyt saapuivatkin joukoittain ihailemaan seutua, jota oli pitkään vältelty takapajuisena ja keskenään sotajalalla olevien klaanien taistelukenttänä, josta sivistyneiden ihmisten oli parasta pysyä loitolla. Samankaltainen maiseman löytäminen tapahtui myös Suomen Karjalassa karelianismin myötä: taiteilijat maalasivat, säveltäjät sävelsivät ja kirjailijat kirjoittavat Karjalasta kauniin ja katsomisen arvoisen.

Highland Tour

Matkalle Skotlannin Ylämaalle meidät kuljetti kilttiin pukeutunut paksua murretta taukoamatta suoltanut John, joka piti viskistä, Monty Pythonista ja vitsien kerronnasta. Monty Python -ryhmän Finland-kappale sai tärkeän paikan tarinankerronnassa ja soundtrackissa. Kaikki matkan aikana esitetyt kappaleet olivat huolella valittuja ja niiden kytkös Skotlantiin tehtiin kuulijoille selväksi.

Matka alkoi jälleen linnasta. Stirlingin linnassa tapasimme jälleen kuningatar Maryn sekä hänen poikansa Jamesin, joka kastettiin aikanaan nyt kauniisti restauroidussa kappelissa. Myös osa linnan huoneista oli restauroitu alkuperäiseen asuunsa ja niissä käyskentelivät keskiaikaisiin asuihin pukeutuneet oppaat, jotka vastasivat auliisti kysymyksiin ja kertoivat tarinoita linnan menneisyydestä.

 

Kuningatar kuvasi yksityiskohtaisesti makuukamarinsa seiniä kiertävien kuvakudosten symboliikasta

 

Matkalla näimme pieniä, kaupunkimaisia kyliä, jotka toivat mieleen Midsomerin murhat ja aikaansaivat akuutin tarpeen vuokrata huone paikkakunnalta pariksi viikoksi kirjoittamiseen ja kukkuloilla vaelteluun. Maisemat vain paranivat ja jylhenivät, mitä ylemmäs päästiin. Veden ja korkeiden, pilvihuippuisten kukkuloiden liitto salasi hengen. Ja kun kuljettaja laittoi soimaan Red Hot Chili Peppersin version Amazing Grace -kappaleesta (sen, joka alkaa säkkipillisoololla), nosti musiikin ja maiseman yhteisvaikutus kyyneleet silmiin.

Loch Lomond ei ole sen kauniimpi tai rumempi kuin muutkaan näkemistämme järvistä, vain tunnetumpi. Kiipesimme sen rantamilla olevalle kukkulalle ihailemaan maisemia, laskeuduimme rantaan, jossa mieli teki heti uimaan. Tyydyin kuitenkin vain kahlailemaan rantakivikossa ja virkistämään matkasta hiostuneita varpaitani.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s