Livebloggausta uskonnon opetusta käsittelevästä paneelista

EASR-konferensseissa käsitellään aina kiinnostavasti myös uskonnonopetusta ja on valtavan opettavaista kuulla, miten muissa maissa katsomuskasvatusta järjestetään ja mitä ongelmia tai haasteita siihen liittyy. Tim Jensen ja Wanda Alberts ovat pitkään vetäneen EASR työryhmää uskonnonopetuksesta ja tänäkin vuonna he olivat koonneet hienon paneelin, jossa käsiteltiin opetussuunnitelmien, opettsjankoulutuksen ja oppikirjojen ristiriitaisuuksia.

Wanda Albertsilla on kokemusta uskonnonopettajien koulutusohjelmista niin Norjasta kuin eri puolilta Saksaa. Katsomuskasvatus tuntuu olevan koko ajan muutoksessa ja oppiaineiden nimet ja sisällöt vaihtuvat poliittisten tuulien vaihtaessa suuntaa. 


Alberts esittelee Hannoverin alueella opetettavaa sekulaaria katsomusainetta, Arvot ja normit, joka vastannee suomalaista elämänkatsomustietoa, sillä sekin perustuu uskontotieteeseen, filosofiaan ja sosiologiaan. Näin olettaisi, mutta kun Alberts käy yksityiskohtaisesti lävitse oppiaineen opetussuunnitelmaa, käy ilmi, että kristinusko on dominoiva niin opetuksen teemojen kuin lähestymistapojen suhteen. Vaikka katsomusaineen opetus tulisi perustua uskontotieteelliseen ymmärrykseen, sitä se ei kuitenkaan Albertsin analyysin mukaan tee: opetus perustuu kristinuskoon ja kristilliseen teologiaan, essentialistiseen käsitykseen uskonnosta, maailmanuskontoparadigmaan, stereotyyppeihin. Uskonto nähdään arvojen ja eettisen ajattelun lähteinä. Opetussuunnitelmat ovat lähestymistavoiltaan miltei vastakkaiset sen kanssa, miten uskontotiede uskonnon käsitteen näkee ja sitä lähestyy. Kristinusko nähdään normina ja lähtökohtaa, jolloin muut tavat nähdä maailma toiseutetaan. Kristinusko nähdään myös itsestäänselvästi kulttuuriperintönä. 

Miltä suomalaiset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmat näyttävät tästä näkökulmasta?

Sissel Undheim pohti, miksi ns. ”kuolleita uskontoja” ei juurikaan mainita uskonnon opetussuunnitelmissa tai oppikirjoissa. Kreikkalaisten, egyptiläisten, mesopotamialaisten tai muinaisten norjalaisten uskonto ei ole kirjojen ja opetussuunnitelmien kirjoittajien mielestä tärkeitä, tarpeellisia tietää. ”Elävät traditiot” – maailmanuskonnosta – ovat tärkeitä ja tietämisen arvoisia. Itse nostaisin näiden kuolleiden uskontojen joukkoon myös esoteeriset traditiot, joista ei uskonnontunneilla – mutta ei välttämättä myöskään uskontotieteen luennoilla – puhuta.


Mielenkiintoista kyllä, lapset ja nuoret eivät ole tietämättömiä muinaisista uskonnoista ja niihin liittyvistä mytologioista. He eivät opi niistä uskonnontunneilla, vaan historiantunnilla. Mutta ennen kaikkea he oppivat mytologioista kirjoista, elokuvista, televisiosarjoista, peleistä, oheistuotteista. Esoteerinen kuvasto on kaikille Harry Potter -kirjojen lukijoille ja  -elokuvien katsojille. Tämän populaarikulttuurin kuvaston hyödyntäminen kouluopetuksesta on opettajalle haaste, johon Undheimin mukaan on vastattava ja josta on otettava vaari.

Jos opetussuunnitelmien eetos on, että tutusta, tiedetystä ja normista – joka ymmärretään aina ja nimenomaan kristinuskoksi – on aloitettava ja josta on kerrottava enemmän, voidaanko jossain vaiheessa pohtia, onko nimenomaan kristinusko se tutuin ja tiedetyin kuvasto tämän päivän koululaisille. Minkälaista on tämän päivän uskonnollisuus? Missä se sijaitsee? Sissel Undheim kokosi dian, jossa esitellään keskeiset teoreettiset käsitteet, joiden avulla uskonnon paikkaa ja ilmaisua voi pohtia.


Irene Dietzel Potsdamin yliopistosta pohti uskontotieteessä kyseenalaistettuja paradigmoja ja sitä, miten niihin tulisi uskonnonopetuksessa suhtautua. Tunnetuin ja pohdituin on maailmanuskontojen paradigma, jota opetussuunnitelmissa, oppikirjoissa ja luokissa sovelletaan melko kyseenalaistamattomasti. Oppikirjan sivun värityksestä saattaa nähdä, mikä maailmanuskonnosta on käsittelyssä. ”Toiset” uskonnot usein etnistetään, jolloin kristinuskoon liittyvät henkilöt ovat valkoisia, muihin maailmanuskoihin liittyvät tavalla tai toisella ”etnisiä”, ihonväriltään ja vaatetukseltaan erilaisia. Uskonnot esitetään luonnollisina, samoin maailman jakautuminen maailmanuskontoihin esitetään itsestään selvänä ja luonnollisena. Tätä teemaa pohtivat niin Wanda Alberts kuin Sissel Undheim puheenvuoroissaan.

 Dietzel esitteli uudenlaisen, erityisesti kognitiiviseen tutkimukseen perustuvan tavan lähestyä paradigmaa:


Ihmiset jakavat asiat yleensä ryhmiin perustuen johonkin relevanttiin tai epärelevantiin, mutta luonnolliselta vaikuttavaan piirteeseen, joka perustuu antroposentriseen käsitteeseen maailmasta, esimerkiksi syötävät kasvit ja eläimet. Totemistinen periaate yhdistää ihmisryhmän sen toteemieläimeen, riippumatta siitä, voiko eläintä syödä tai kesyttää.


Paneelin viimeinen puhuja Maria Chiara Giorda vertailee italailaista ja Ruotsalaista uskonnonopetusta ja opettajankoulutusohjelmia sekä oppikirjoja. 


Ruotsalainen uskonnonopetus on pakollinen oppiaine, neutraali, integroiva ja monikulttuurinen. Kaikki oppilaat opiskelevat sitä. Kysymys kuuluu, onko kristinusko opetuksessa vain yksi maailmanuskonto vai onko opetus kristinuskon ja muiden uskontojen opetusta? Opetus kuitenkin perustuu ruotsalaiselle kulttuurille ja historialle eli se on Ruotsin kirkon opettamaan luterilaisuuteen perustuvaa uskonnonopetusta – kuten Jenny Berglund Temenos-artikkelissaan jo esitti. Opettajien koulutus on melko lyhyt, eikä siihen kuulu kovin paljon uskontotieteen koulutusta. Hyvin harvat uskonnonopettajat ovat koulutukseltaan uskontotieteilijöitä. Uskontotieto ei ole kovin arvostettu kouluaine, oppilaat saavat tietonsa uskonnosta mediasta ja kavereilta, ei koulusta. 

Italiassa opetetaan katolista uskontoa kouluissa, mutta vanhemmat voivat halutessaan vetää lapsensa siitä pois. Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan ole katolisia, vaan ortodokseja, waldesiaaneja, uskonnottomia, buddhalaisia ja sikhejä sekä muiden uskontojen edustajia istuu katolisen uskonnon opetuksessa.  Opettajankoulutus on vahvasti katoliseen teologian värittämä, kun taas ruotsalaisessa opettajankoulutuksessa painottuu sekularistinen diskurssi, jossa uskonnolliset ihmiset nähdään toisina.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s