Luettua: Sukupuolittunutta magiaa ja esoteriaa

Manon Hedenborg White 2017: The Eloquent Blood. The Goddess Babalon and the Construction of Femininities in Western Esotericism. Uppsala Universitet. 502 s.

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Länsimaisen esoterian tutkimus muodostuu keskenään miltei identtisistä, miesten nimistä koostuvista nimilistoista, jota katkoo yksi tai kaksi naisen nimeä, kuten Teosofisen seuran johtohahmot Helena Petrovna Blavatsky tai Annie Besant. Myös länsimaisen esoterian tutkijat ovat suurelta osin miesoletettuja. Sukupuoli ja sukupuolittuneisuus ovat harvoin käsiteltyjä teemoja tutkimuksissa. Poikkeuksia toki on ja niiden määrä on onneksi lisääntymään päin. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta on ruotsalaistutkija Per Faxneldin Blavatskyä, Lusiferia ja sukupuolta käsittelevä tutkimus: Satanic Feminism: Lucifer as the Liberator of Woman in Nineteenth-Century Culture. Koska kyse on vielä poikkeuksesta olenkin mielenkiinnolla ja ilolla lukenut toisen ruotsalaisen uskontotieteilijän, naistutkijan, Uppsalan yliopistossa väitelleen Manon Hedenborg Whiten väitöstutkimukseen, The Eloquent Blood. The Goddess Babalon and the Construction of Femininities in Western Esotericism,jossa tarkastelun kohteena on feminiinisyys tai pidemminkin feminiinisyyksien tulkinnat länsimaisessa esoteriassa, erityisesti Alisteir Crowleyn kehittämää Babalon-jumalatarta käsittelevässä diskurssissa.

Kuvaan seuraavassa niitä puolia, jotka itseäni vahvimmin kiinnostivat Hedenborg Whiten laajassa ja oppineessa työssä. En ole magian, Crowleyn tai rituaalimagian asiantuntija, joten näkemykseni saattavat olla aiheeseen perehtyneen mielestä pinnallisia tai triviaaleja. Aiheesta kiinnostuneita suosittelen tutustumaan Hedenborg Whiten työhön, joka löytyy kokonaisuudessaan edellä olevan linkin takaa.

Babalonin hahmon taustalla on Raamatun päättävässä Johanneksen Ilmestyskirjassa mainittu Babylonin portto, joka muotoutui 1900-luvun tunnetuimman okkultistin ja maagikon Alisteir Crowleyn käsissä ja hänen rakentamassaan Thelema-uskonnossa Babaloniksi. Sekä Crowleyn että hänen seuraajiensa tekemät tulkinnat Babalonista vuodesta 1904 vuoteen 2016 sekä tulkintojen taustalla olevat, alati muutoksessa olevat länsimaisen esoterian ja magian käsitykset sukupuolesta ovat Hedenborg Whiten työn aihe ja aineisto.

Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida feminiinisyyksien ja feminiinisen seksuaalisuuden rakentumista Babalonin tulkinnoissa eri aikoina. Keskeistä on sukupuolen ja seksuaalisuuden, mutta myös luokan ja etnisyyden intersektionaalinen huomioonottaminen, mitä länsimaisen esoterian tutkimuksessa aivan liian harvoin nähdään. Hedenborg Whiten mielestä on tärkeää irtautua dikotomioista ja nähdä feminiininen seksuaalisuus paitsi voimauttavana ja toimijuutena myös hauraana ja haavoittuvana. Feminiinisyys ei ole sidottu yksin naisoletettuun ruumiiseen eikä heteroseksuaalisuuteen. Feminiinisyyksiä ja niiden tulkintoja on monia erilaisia ja ne ovat aina riippuvaisia kontekstistaan.

Hedenborg White kysyy, voiko Babalonin tulkita kuviona, joka avaa uusia tapoja kuvitella femininisyyksiä ja feminiinistä seksuaalisuutta vailla olemisen, juonien ja poissaolon tuolla puolen. Teoreettisesti hän hyödyntää ja uudelleen tulkitsee kriittistä feminististä tutkimusta, erityisesti Luce Irigarayn differénce-käsitettä. Sukupuoliero ei ole hänelle vain mies/nais-eroa, seksuaaliero ei ole vain homo/heteroseksuaalieroa. Eri tutkijoita hyödyntäen Hedenborg White laajentaa sukupuolen, erityisesti feminiinisyyksien ja seksuaalisuuksien teoriaa yli ja ohi perinteisten dikotomioiden.

Kuva otettu Manon Hedenborg Whiten Academia.edu-sivustolta

Tekstejä ja kenttätyötä

Laajassa ja sisällöltään suorastaan ylitsepursuavassa väitöskirjassa on hyvin monenlaista aineistoa: julkaistuja ja julkaisemattomia tekstejä, kirjeitä, muistiinpanoja, rituaalikuvauksia ja työn lopussa etnografista aineistoa, kuten kenttäpäiväkirjoja, osallistuvaa havainnointia, haastatteluja ja epämuodollisia keskusteluja. Aineisto on hajanainen kokonaisuus, mutta esoteriatutkimuksessa on tehty niin vähän kenttätyötä, että etnografisen aineiston merkittävää osuutta tässä työssä voidaan pitää ansiona. Esoterian tutkiminen ja myös esoterian – tai tässä työssä rituaalimagian – harjoittaminen on hyvin tekstikeskeistä, mikä Hedenborg Whitellakin tulee esiin, mutta laajojen tekstimassojen tulkinta ja rituaalisissa käytännöissä käytettävien rituaalitekstien yksityiskohtainen kuvaaminen tuovat merkittävän lisän aiempaan esoteriatutkimukseen. Etnografinen pääaineisto muodostuu 18 henkilön puolistrukturoiduista haastatteluista. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät  Babalonin kuvalliset representaatiot, Thelemaa ja OTOa käsittelevät internet-keskustelut ja muu some-aineisto. Rajaus on ymmärrettävä, sillä työ paisuu tälläkin aineistolla huomattavan laajaksi.

Etnografiselle tutkimukselle – mutta ei välttämättä esoteriatutkimukselle tyypillisesti – Hedenborg White paikantaa itsensä suhteessa tutkimusaiheeseensa: hän on nainen, valkoinen, koulutettu, keskiluokkainen – kuten hänen haastateltavansakin pääosin. Hedenborg White kertoo, ettei ole virallisesti minkään okkulttisen yhteisön jäsen, eikä ole initioitu, mutta hän osallistui Thelema-yhteisöjen rituaaleihin ja toimi niissä joskus aktiivisestikin, joten en tiedä, miten paikkansapitävää on se, että hän on koko ajan ulkopuolinen. Mutta toisaalta hän kertoo, ettei ole koskaan osallistunut Babalon-rituaaliin. Kenttätyön toteuttamisessa ja kuvauksessa Hedenborg White tukeutuu Åbo Akademissa vuonna 2005 väitelleen uskontotieteilijä Kennet Granholmin väitöskirjaan Embracing the Dark: The Magic Order of Dragon Rouge – Its Practice in Dark Magic and Meaning Making – Granholm oli itse tutkimansa Dragon Rouge yhteisön jäsen.

Aleister Crowley ja 1800-luvun naiskuva

Manon Hedenborg White aloittaa aineistonsa analyysin kuvaamalla 1800-luvun lopun ilmapiiriä suhteessa feminiinisyyteen ja seksuaalisuuteen, erityisesti porvarillisesta näkökulmasta. Aikakauden naiskuvasta on löydettävissä sama kahtiajako, joka löytyy jo Raamatun Ilmestyskirjasta: puhdas neitsyt/äiti versus kohtalokas huora eli femme fatale. Tämä kahtiajako taustoittaa ja kontekstualisoi myös Aleister Crowleyn käsityksiä sukupuolesta ja niiden paikoista.

Aleister Crowleyn elämäkerta

Hedenborg White lähilukee Crowleyn tekstejä, tarkimmin teosta The Vision and the Voice, sekä esittelee ja vertailee niissä tarjottua tulkintaa Babalonista ja feminiinisyydestä. Crowleyn feminiinisyyskäsitys kumpuaa 1800-luvun lopun brittiläisen viktoriaanisen kulttuurin vastakohdasta, femme fatalen kuvasta, jolloin Crowleylle itsenäinen nainen ja huora ovat positiivisia, kun taas neitsyt ja äiti negatiivisia naiseuden kuvia.

Hedenborg White kuitenkin osoittaa, että Crowleyn feminiinisyystulkinnat vaihtelevat eri aikoina ja eri teksteissä, joten ei voi esittää mitään yhtä lukittua Crowleyn tulkintaa Babalonista. Yhtäältä maskuliini ja feminiini nähdään toistensa vastakohtina, toisaalta sukupuolittunut dialektiikka (Nuit ja Hadit) ovat kosmosta ylläpitäviä voimia, samoin Peto ja Babylonin portto (Beast & Scarlet Woman) sekä auringon ja kuun voimat eli sukupuolten polariteetti ovat keskeisiä teemoja ja jännitteitä Crowleyn magiatyöskentelyssä. Tällöin feminiinisyys yhdistyy passiivisuuteen tai  vastaanottavuuteen, aineeseen, luontoon, kuuhun yms. Tästä (viimeistään) huomataan, että Crowleyn naiskuva onkin misogyyninen, mieskeskeinen ja naisia kohtaan ylimielinen. Mutta Hedenborg Whiten mielestä asia ei ole näin yksiselitteinen, koska Crowleyn Babalon-tulkinta myös haastaa aikakauden kaksijakoisen naiskuvan, monimutkaistaa mies–nais-dikotomiaa ja sekoittaa sukupuolia (gender-blender). Lukemalla myös Crowleyn päiväkirjoja feminstiteorioiden näkökulmasta Hedenborg tulkitsee Crowleyn esittävän jonkinlaista queeriä, ei-binääristä ymmärrystä sukupuolista ja seksuaalisuuksista sekä seksuaalisesta halusta. Tulkinnalla on hänen mukaansa myös feminististä potentiaalia. 

Kenttätyötä Thelema-yhteisöissä

Paksun väitöskirjan loppupuolella on reilun sadan sivun mittainen kokonaisuus, jossa yleisestä esoteriatutkimuksesta poiketen nojaudutaan etnografiseen lähestymistapaan: haastatteluihin ja osallistuvaan havainnointiin. Hedenborg White on toteuttanut kenttätyönsä Yhdysvalloissa useissa eri Thelema-yhteisöissä. Thelema on siis Crowleyn kehittämä rituaalimagiaa harjoittava uskonnollisuuden muoto.

Vaikka Thelema-yhteisöillä on paljon yhteistä niin satanistien ja vasemman käden polun kulkijoiden kuin uuspakanoidenkin kanssa, ja monella thelemiitillä on niihin liittyvää taustaa tai kytköksiä, kyse on Hedenborg Whiten mukaan kuitenkin eri tiestä. Thelema-yhteisössä magian harjoittaminen on ritualisoidumpaa ja toiminta hierarkkisempaa sekä perinteiseen oppineeseen magiaan sitoutuvampaa kuin uuspakanayhteisöissä. Thelema ja muu Crowleyn teksteihin perustuva magian harjoittaminen voidaan nähdä osana okkulttuuria, eivätkä Theleman harjoittajat sulje pois muutakaan okkulttuuriin liittyvää vaihtoehtoista henkisyyttä.

Hedenborg esittelee työssään magianharjoittajista, satanisteista ja uuspakanoista tehtyjä tutkimuksia, jotka osoittavat, että he ovat usein valkoisia ja koulutettuja ja keskimääräistä useammin biseksuaaleja tai homoseksuaaleja. Nykythelemiittien ja uuspakanoiden keskiluokkaisuus ei ole yllättävää, sillä koulutettua porvaristoa kiinnostivat esoteeriset liikkeet jo 1800-luvulla. Kiinnostus koulutukseen ja akateemiseen tutkimukseen sekä kirjalliseen kulttuuriin yhdistää 1800-luvun ja 2010-luvun esoteerikoita. Mutta ryhmiä yhdistää myös valkoisuus, minkä vuoksi rodullistetut ja marginalisoidut liittyvät harvemmin esoteerisiin ryhmiin. Uuspakanaryhmät ovat useimmiten naisenemmistöisiä, kun taas satanistit ja vasemman käden polun ryhmät miesenemmistöisiä. OTO/Thelema-ryhmät ovat Hedenborg Whiten mukaan siltä väliltä, niihin kuuluu vähän enemmän miehiä kuin naisia.

Kun tarkastellaan thelemiittien arjen uskonnollisuutta, löytyy monenlaista muista uushenkisistä ryhmistä tuttuja elementtejä. He  harjoittavat joogaa ja meditaatiota, ennustavat Tarot-korteista tai I Chingistä, harjoittavat seksuaalimagiaa ja muita rituaalimagian muotoja sekä ovat yhteydessä erilaisiin voimiin ja jumaluuksiin. He resitoivat neljästi päivässä Alisteir Crowleyn Liber Resh vel Helios, sanovat ennen ruokailua ”Will” ja osallistuvat gnostiseen messuun. Heidän kodeissaan voi olla alttari.

Kun Hedenborg on vieraillut thelemiittien tiloissa (pienemmissä yhteisöissä kokoonnutaan johtajan kotona, suuremmissa yhteisöissä on oma tai vuokrattu tila), kaikissa on ollut kirjasto. Paitsi Crowleyn teoksia ja muuta sisäpiirikirjallisuutta, löytyy niistä usein myös länsimaisen esoterian tutkimuskirjallisuutta, mikä edelleen viittaa siihen, että osallistujat ovat koulutettuja ja arvostavat tietoa ja tiedettä. Lisäksi tiloissa on erilaisia koristeita, jotka osoittavat, minkälaisesta paikasta on kyse: egyptiläisten jumalolentojen patsaita, taideteoksia, kynttilöitä ja historiallisten thelemiittien valokuvia. Melkein kaikissa tiloissa on Stele of Revealing, egyptiläinen hautaustaulu, jonka Crowley näki Kairon museossa.

Edinburghissa sijaitseva magian harjoittajien kauppa ja yhteisö

Feminiinisyydet, seksuaalisuudet ja sukupuolet

Väitöskirjan loppupuolella Hedenborg White tarkastelee modernia Babalon-diskurssia. Moderni tarkoittaa tässä 1990-luvulta alkanutta ajanjaksoa, joskin käytännössä analysoitavat aineistot ovat peräisin 2000–2010-luvuilta. Haastattelut on toteutettu vuosina 2014–2016. Babalon-diskurssia analysoidaan tässä osiossa paitsi teksteistä, kuten aiemmissakin luvuissa, myös haastattelujen pohjalta. Ja tekstiaineisto muuttuu nykyaikaa kohti tultaessa aiempaa monimuotoisemmaksi internetin kehityksen vuoksi. Myös teoksen rakenne muuttuu tässä työn loppuosassa, jossa poistutaan kronologiasta ja henkilö-kerrallaan-lähestymistavasta temaattiseen käsittelyyn. Hedenborg Whiten aineistostaan nostamat teemat ovat: vastaanottavuus, sukupuolikriittinen neuvottelu feminiinisyydestä, seksuaalisuus ja ruumis.

Suhde sukupuoleen ja seksuaalisuuteen on Thelema-yhteisöissä paitsi stereotyyppistä ja sovinistista (kuten jo Crowleyllä) myös moninaista. Nykypäivän thelemiitit tunnistavat useimmiten sukupuolen moninaisuuden sekä ei-heteroseksuaaliset suhteet myös seksuaalimagian harjoittamisessa. Babalon voidaan nykypäivänä ymmärtää ennemmin symbolisena hahmona, mikä mahdollistaa hahmoon samastumisen myös myös muille kuin naiseksi identifioituville. 

Tämän päivän seksuaalimagian harjoittajat tekevät Babalonista myös feministisiä tulkintoja. Se on symboli, joka voi haastaa stereotyyppiset naiskuvat ja feminiinisyyden dikotomiat sekä pyhittää ”paariafeminiinisyyden” eli sellaiset ominaisuudet, jotka ainakin aiemmin nähtiin ei-feminiinisinä, kuten seksuaalinen halu tai autoritäärisyys. Naispuoliset magian harjoittajat joutuvat neuvottelemaan sekä suhteessa oman aikansa naiskuvaan ja feminismiin että suhteessa (naisvihamielisen) Crowleyn näkemyksiin määritellessään omaa suhdettaan Babaloniin, naiseuteen, seksuaalisuuteen ja valtaan. Crowleyn aikoihin verrattuna naisen rooli ja seksuaalisuus ovat vapaampia, joten se, mikä Crowleyn aikaan oli vastustavaa ja mullistavaa naiseutta, on tänään tavallista ja normaalia.

Aiempi crowleyläinen ja okkulttinen kirjallisuus on ollut pääosin miesten kirjoittamaa, mikä on vaikuttanut babalontulkintojen mieskeskeisyyteen. Thelema-kultti on niissä tulkittu pitkällti seksuaalikultiksi, mikä on johtanut myös ongelmiin, kuten naisten seksuaaliseen häirintään ja oletukseen, että kaikki yhteisön naiset ovat jotenkin automaattisesti miesten ”käytettävissä”.  Sellaisia tulkintoja, että Babalon on yksinomaan seksuaalisuuden jumalatar ja papin halujen täyttäjä, on sovellettu liian kirjaimellisesti. Tämän päivän thelemiitit tulkitsevat toisin ja tekevät uudenlaisia tulkintoja. Tosin myös prostituoituna toimiminen voidaan tulkita henkisyyden lävitse, pyhänä toimintana. Kuten historiallisessa Babalon-tulkinnassa ”huoruus” ymmärretään positiivisena jopa pyhänä, erottautumisena äidin ja neitsyen rooleista. Babalonin tulkinnat voivat siis toimia myös merkityksellisyyden antajana nykypäivän seksityöläisille, kirjoittaa Hedenborg White.

Hedenborg Whiten haastateltavat tulkitsevat Babalonin feminiinisen seksuaalisuuden vastakohtaiseksi hegemonisille feminiinisyyden konstruktioille ja haastavat lisääntymissuuntautuneen seksuaalisuuden. He haluavat laajentaa seksuaalisen mielihyvän etsintää perinteisten heteroseksuaalisten ja monogaamisten rajojen ulkopuolelle.

Manon Hedenborg Whiten väitöstutkimus osoittaa sen, miten viime vuosikymmeninä on ryhdytty tarkastelemaan kriittisesti länsimaisen esoterian ja siihen kohdistuvan tutkimuksen naisvihamielisyyttä ja mieskeskeisyyttä ja miten hiljalleen on ryhdytty tunnistamaan naistoimijoiden merkitys esoteriassa.

Uuspakanakentällä on otettu paljon vaikutteita feministisestä lähestymistavasta ja siirrytty heteroseksuaalisuutta ja perinteistä feminiinisyyttä korostavista tulkinnoista kohti monimuotoisempaa sukpuolen ja seksuaalisuuksien ymmärtämistä. Magiayhteisöjen sisällä on ainakin 1990-luvulta lähtien pohdittu sukupuolen ja seksuaalisuuden kysymyksiä. Väitöskirjassa osoitetaan, että myös thelemiittisessä miljöössä on saatu vaikutteita naisten sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vaativista liikkeistä.

Länsimaisen esoterian harjoittaminen ja tutkiminen kulkevat ajoittain käsi kädessä, esoterian harjoittajat ovat perehtyneitä länsimaisen esoterian tutkimuskirjallisuuteen. Tämän tutkimuksen luettuani on selvää, että sekä esoteriaa harjoittavat että sitä tutkivat ovat ryhtyneet lukemaan myös feminististä (tutkimus)kirjallisuutta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.