Tähtiin kirjoitettu

Janica Brander 2022. Astrologiaa epäilijöille. Helsinki: Like.

Viime aikoina, aina kun olen keskustellut, lukenut tai ollut haastateltavana uushenkisyyteen liittyvistä teemoista, esiin on noussut se, että astrologiaan törmää kaikkialla: kiinnostus horoskooppeihin on kasvussa ja etenkin Instagramissa ja TikTokissa astrologiaan törmää koko ajan. Ihmettelin muiden tavoin: Mistähän se kertoo?

Muistin oman nuoruuteni 1980-luvun alkupuolella, jolloin tein ennustuksia kiinalaisen I Ching -teoksen pohjalta, paastosin, joogasin ja meditoin, luin monenlaista kirjallisuutta itämaisesta henkisyydestä, filosofiasta, esoteriasta ja pakanuudesta. Olin siis sisällä 1980-luvun uushenkisyydessä. Samaan aikaan innostuin kiinalaisesta horoskooppijärjestelmästä, jossa olin vesijänis (tai toisten käännösten mukaan kissa) – ja yhä edelleen ajattelen omaa vesijänisyyttäni siinä, että haluan aina ja kaikkialla uimaan, mutta jäniksensydämeni arastelee vieraita rantoja ja suuria meriä. Ystävättäreni meni jopa niin pitkälle, että haki strattirahaa perustaakseen puhelinpalvelun, jossa soittajille kerrottaisiin heidän ominaisuuksistaan, elämästään ja tulevaisuudestaan kiinalaisen horoskooppimerkin mukaisesti. Silloinen TE-keskus (vai mikä sen nimi silloin olikaan) ei jostain syystä innostunut rahoittamaan hanketta.

Luin myös astrologisia teoksia, erityisesti muistan Lars Johanssonin Astrologian maailma -teoksen. Tavasin tarkkaan eri horoskooppimerkkien yhteensopivuutta rakkauselämässä, mutta tein myös syntymähetken tähtikarttoja tarkkojen ohjeiden mukaan ja otin selvää omista nousevista ja laskevista merkeistäni sekä kuun sijainnista. Muistan omaksuneeni sen, että kauris on vastuuntuntoinen, tasainen, sinnikäs, sitoutuva ja uskollinen henkilö (jos jollakulla on eri näkemys minusta, pysyköön vaiti). Käsin piirretyt ja lasketut astrologiset kartat olivat hitaita ja vaikeita tehdä, enkä muista, minkälaisiin yksityiskohtaisempiin tuloksiin nousevista ja laskevista merkeistä tai huoneista päädyin.

Astrologiaan tosiaan törmää kaikkialla. Tänään – odottaessamme kauriin täysikuuta – törmäsin omassa Facebook-feedissäni tähän kauriita kuvailevaan listaukseen – jossa on mukana vain myönteisiksi tulkittavia ominaisuuksia.

Mutta nyt on nyt ja oman astrologisen kartan saa hetkessä internetistä. Siitä käy ilmi, että olen oikea superkauris (oma tulkintani), sillä sekä aurinko, kuu, merkurius ja mars olivat syntymäni hetkellä kauriissa. Vesimiestä löytyy myös paljon – siitä varmaankin juontuu innostukseni uintiin. Valitettavasti internetistä saamani kartta oli vain kartta, ilman erillistä tulkintaa – siitä pitäisi maksaa erikseen. Enkä onnistu senkään avulla näkemään, mikä on nouseva merkkini.

Ymmärrykseni tarkentuu, kun kirjaudun suomenkieliselle astro.fi-sivustolle ja saan sähköpostiini nykypäivän tunnetuimman suomalaisen astrologin, Seppo Tanhuan kuvauksen, jonka mukaan nouseva merkkini on skorpioni ja että olen ”ehdottoman oikeudenmukainen ja luotettava ystävä”, jonka psykologinen silmä ei koskaan erehdy. Hänen mukaansa näen mystisellä tavalla totuuden kaikissa asioissa ja ihmisissä. Itseluottamuksenikin on rautaa. Tässä tulkinnassa minulla on selvästikin vielä työstämistä ja omaksumista, niin kaukana se tuntuu olevan.

Koska tämän päivän täysikuu piilottelee pilvien takana, tässä kauriin täysikuu tammikuussa 2020 Kreetan Haniassa.

En ole 1980-luvun jälkeen juurikaan kiinnittänyt horoskooppimerkkeihin huomiota tai lueskellut horoskooppeja. Olen silti aina ollut tietoinen läheisteni horoskooppimerkeistä, vaikka en ole pitänytkään sitä mitenkään heidän elämäänsä ja luonteenpiirteitään määrittävänä tekijänä. Uskontotieteilijänä ja esoteriatutkijana kiinnostukseni astrologiaan liittyykin ennen kaikkea siihen, mitä merkityksiä astrologia milloinkin on saanut ja miksi se juuri nyt kiinnostaa.

Janica Brander käy Astrologiaa epäilijöille -teoksensa alussa läpi tiiviisti länsimaisen astrologian historian Kaksoisvirtojen maasta, Egyptin, Kreikan ja Rooman kautta yliopistolliseksi oppiaineeksi keskiajan Euroopassa, ja lopulta siitä eriytyi yksi korkeimmalle arvostetuin tieteenala: astronomia. Eri vaiheissa astrologia omaksui eläinradan, elementtien ja temperamenttien ulottuvuudet sekä laajeni maanviljelyn ennustettavuuden lisäämisestä myös yksittäisten henkilöiden ja kansojen kohtalojen ennustamiseen. Samalla rakentui myös kaksinainen suhde astrologiaan: se on yhtäältä vakavastiotettavaa tiedettä ja toisaalta potentiaalisesti vaarallista viihdettä.

Monista keskiaikaisista kaupungeista löytyy astrologisia kelloja. Tämä kello mittaa aikaa Sveitsin Bernissä.

Koska olen lukenut astrologista kirjallisuutta ja esoteriatutkimusta, suuri osa historiallisesta osuudesta on minulle enemmän tai vähemmän tuttua. Mutta jostain syystä en ollut tietoinen teosofiaa ja astrologiaa yhdistävästä juonteesta, johon liittyy William Frederick Allen eli Alan Leo, jonka tuote nykypäivän aurinkomerkkeihin perustuva horoskooppitehtailu pitkälti on. Hän on Branderin mukaan myös lanseerannut vesimiehen aika -käsitteen. Teosofia ei toki kuulu Branderin teoksen fokukseen, mutta melkoisen hutaisten hän liikkeeseen ja sen merkitykseen suhtautuu.

Brander osoittaa tekstissään hyvin, miten astrologia on kietoutunut osaksi länsimaista kulttuuria, sen tieteen, taiteen ja henkisyyden historiaa. Hän tekee myös oivaltavia kysymyksiä: Miksi juuri astrologialle on lupa nauraa? Miksi maailman tieteellä valloittanut ihminen haluaa edelleen uskoa, ja miksi toiset uskomukset ovat arvostetumpia kuin toiset?

Etsiessään vastauksia näihin kysymyksiin, Brander kääntyy tutkijoiden puoleen. Hän haastatteli sosiaalipsykologi Jeena Ranckenia, digitaalisen median tutkija Katja Valaskiveä – sekä minua. Se, että pohdin hänen lähettämiään kysymyksiä ja mietin, miten vastata niihin, oli tärkeää myös minulle, sillä hyvät kysymykset herättävät ajattelemaan uudella tavalla ja uusista näkökulmista, mikä synnyttää myös oivalluksia. Jotkut oivalluksistani ja ajatuksistani päätyivät osaksi Branderin teoksia, osa jatkaa kehittymistään johonkin muotoon osana minun ajatteluani ja tutkimustyötäni.

Brander pohtii tutkijoiden ajatuksiin ja tutkimuksiin tukeutuen sitä, miten tieteen läpäisemässä ajassa ihmiset edelleen tarvitsevat lumoa, toivoa ja merkityksellisyyttä elämäänsä. Sitä voi saada niin uskonnoista, esoteerisista uskomuksista kuin populaarikulttuurista. C. G. Jung taas näki erilaisten uskomusten ja henkisten kokemusten taustalla arkkityyppistä ajattelua, etsimme ja löydämme symboleja ja symboliikkaa ympäriltämme. Astrologia tai muut henkiset ja hengelliset uskomukset ja uskomusjärjestelmät tai yliaistilliset kokemukset – ja myös institutionalisoituneet uskonnot – voivat tuoda elämään iloa, toivoa ja merkityksellisyyttä, mutta niihin voi sisältyä myös vaaroja: vallankäyttöä, kaupallisuutta, todellisuudesta vieraantumista sekä itselle tai läheisille vahingollisia valintoja, kuten vaikkapa rokotuksista kieltäytymistä.

Nautin kovasti Branderin tekstin lukemisesta. Hän kirjoittaa journalistin ammattitaidolla sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Tekstissä on mukana persoonallinen ja vahva kertojan ääni, jonka näkökulmasta ja jonka kokemuksiin peilaten asioita tarkastellaan. Kyse on siis narratiivisesta eli kertovasta tietokirjasta. Tekstiin ei ole sisällytetty lähdeviitteitä vaan lähteet on kirjoitettu osaksi tekstiä ja listattu teoksen lopun kirjallisuusluettelossa.

Astrologian historian ja tutkimusulottuvuuden tarkastelun jälkeen Brander siirtyy tavallaan ”itse asiaan” ja ryhtyy kertomaan siitä, mistä astrologiassa on kyse, miten tähtikarttoja tehdään ja miten niitä tulkitaan. Tähän osioon minun on hiukan vaikeampi suhtautua ja luen osion melko kursorisesti läpi. Mutta jos on kiinnostunut siitä, miten astrologisia karttoja luetaan – mitä ovat nousevat ja laskevat merkit, huoneet sekä keskipäivän ja -yön merkit –, miten astrologiset merkit selittävät ihmisten käyttäytymistä ja luonteenpiirteitä tai miten joidenkin julkkisten käyttäytyminen tulee ymmärrettäväksi heidän astrologisen karttansa avulla, teoksen loppuosakin on varmasti kiinnostava ja informatiivinen. (Hei, Jeesuskin oli kauris – ehkä.)

Teoksen lopussa Brander pohtii sitä, miten astrologiaa voisi parhaiten käyttää. Se on viihdettä, mutta sen avulla voi myös pohtia omaa minuutta ja paikkaa maailmassa tai hakea selviytymiskeinoja elämän hankalissa tilanteissa. Mutta se ei ole vastaus kaikkeen, eikä siihen kaikissa tilanteissa tulisikaan turvautua.

Janica Branderin teos oli mukava lukukokemus. Vaikka en horoskooppimerkkien kuvauksia jaksanut sanasta sanaan lukea, olivat nekin viihdyttävästi kirjoitettuja. Lisäksi kuvausten avulla voi lukija harjoittaa tekstianalyysia ja pohtia ennustamisen sanamuotoja, horoskoopeissa käytettyjä kliseitä sekä retorisia keinoja lukijan taivuttamiseksi tekstin puoleen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.