Residenssikuukauden päättyessä

Olen viettänyt tammikuun Edinburghissa, WSOY:n kirjallisuussäätiön residenssissä kirjoittaen, lukien ja tutustuen kaupunkiin. Residenssissä on vieraskirja, jonne asukkaiden toivotaan kirjoittavan ajastaan residenssissä sekä mahdollisesti antavan vinkkejä tuleville vieraille.

Aiempia kuvauksia on kiinnostava lukea. Miten hienoja kirjailijoita täällä onkaan asunut ja mitä kaikkea he ovat kirjoittamisen lisäksi ehtineet tehdä ja kokea. Jotkut vinkit ovat minulle ennestään tuttuja, jotkut painan mieleeni ja osan (kuten vaikkapa pitkät vaellusretket vuorilla) vain luen ihmetellen, mitä kaikkea ihmiset voivat tehdä.

Kirjoitin itsekin vieraskirjaan suunnilleen näin [asunnon teknisiä juttuja koskevat osiot jätin pois]:

3.–30.1.2018

Vaikka sääsivut kertovat, että tammikuu on ilmastollisesti vuoden huonoin kuukausi Edinburghissa, voittaa se silti moninkertaisesti Suomen tammikuun pakkasineen, lumipyryineen ja jäätyneine katuineen.

Vaikka täälläkin monena päivänä satoi (ainakin osan päivästä) ja oli pilvistä, monena päivänä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ja vaikka parina päivänä satoi lunta, se suli nopeasti pois. (Minun mielestäni lumi on parhaimmillaan kuvissa.)

Koska täällä on niin kostea ilma, kirkkaalla, kylmällä säällä jalkakäytävät saattavat kuitenkin olla Todella Liukkaat. Liukkautta uhmaten kävin kuitenkin äänestämässä presidentinvaaleissa. Vanhassa kaupungissa sijaitsevan Grassmarketin varrella olevaan hotelliin oli yhdeksi päiväksi avattu Suomen suurlähetystö. Siellä kävi suomalaisia äänestäjiä tasaisena virtana.

Ensimmäisellä residenssiviikolla ystäväni oli täällä ja vietimme päivät turisteina ja iltaisin kirjoitimme yhteistä kirjaa 1980-luvun tyttöbändistä. Mutta pääosin kuitenkin tutustuimme mukaviin paikkoihin:

Kuten monet aiemmat residenssivieraat tai muut Edinburghin tuntevat ovat huomanneet, aivan lähellä virtaa Leith-joki, jonka vartta kulkee mukava kävelytie. Jotkut ovat vaeltaneet joenvartta pitkin kauaskin, mutta me kävelimme Royal Gardeniin, joka on upea elämys myös talviasussaan.

Vanhassa kaupungissa jätimme linnan väliin ja kiersimme Harry Potter -nähtävyyksillä: Elephant Housesta (jossa Rowling kirjoitti ensimmäistä Potter-kirjaansa) oli hieno näköala linnaan ja Greyfriarsin hautausmaalle, mutta siellä on tungosta ja hidas palvelu, eikä ruuassa ole kehumista. Kirjoittamiseenkin löytyy paljon parempia paikkoja.

Päiväretki Ylämaahan turistibussilla oli täynnä huikeita elämyksiä. Kun on kotoisin kaupungista, jonka korkein kohta on kymmenen metriä merenpinnan yläpuolella (ja jonka nimi on Isomäki!), osaa arvostaa vuoria – kunhan niille ei tarvitse kiivetä.

Roslynin kappeli on sekin Da Vinci -koodi -kirjasta ja -elokuvasta tuttu, mutta siitä huolimatta aivan omilla ansioillaan ihmeellinen paikka. Sen pinta, sisällä ja ulkona, oli täynnä ihmeellisiä kaiverruksia, jotka kertoivat outoja tarinoita. Roslynin kappeli oli ainoa uskonnollinen rakennus, jossa matkan aikana kävin, mutta se kyllä riitti.

Kun ystäväni lähti, jäin kolmeksi viikoksi yksin asuntoon. Kirjoitin ja luin – ja lukiessani kudoin sukkia. Yhdet jätin lämmittämään seuraavan residenssivieraan jalkoja. Asunto on niin uskomattoman hiljainen ja rauhallinen. Se antaa tilaa ajatella – ja kun on yksin, puhumatta kenenkään kanssa ja tapaamatta ketään, mieli alkaa jännittävästi tuottaa tavallista enemmän sisäistä puhetta – ja pitkä oleskeluaika, yksinoloaika mahdollistaa ajatusten hitaan kehkeytymisen.

En käynyt juuri ulkona, välillä piipahdin kaupassa hakemassa lisää syötävää, silloin tällöin kävin herkuttelemassa iltapäiväteellä tai kahvilla jossain läheisessä kahvilassa tai teehuoneessa. Ja pari kertaa hemmottelin itseäni brunssilla kulman takana olevassa palkitussa The Pantry -kahvilassa.

Kahviloissa on kovin nuorta mutta ystävällistä henkilökuntaa, ihanat eriväriset teekupit, tiimalasi, joka kertoo, että tee on hautunut juuri parhaaksi ja mukava puheensorina kirjoittamisen taustalla.

Yhden pidemmän kävelyretken tein iloiseen lankakauppaan nimeltä Ginger Twist. Kauppa oli aivan miniatyyrikokoinen ja sen iloinen omistaja istui siellä kutomassa. Ylitin päivä- ja viikkobudjettini ostamalla käsinvärjättyjä ja skotlantilaisten lampaiden villasta kehrättyjä lankoja.

Vaikka Suomeenkin oli juuri saatu pandoja, kävin katsomassa myös Edinburghin eläintarhan pandat, vaikka enemmän pidin kuitenkin pingviineistä ja mangusteista.

Mutta kyllä minä kirjoitinkin: kahta omaelämäkerrallista teosta, kahta tieteellistä artikkelia ja yhden yleistajuisen tekstin, lisäksi käänsin paria artikkelia ja toimitin yhtä teemanumeroa ja yhtä kirjaa, osallistuin myös useampaan kokoukseen Skypen välityksellä. Tein myös erilaisia kirjoitusharjoituksia, virittelin kirjoittavaa mieltä. Toivottavasti saan tämän kirjoitusvireen säilymään myös kotona.

Kaikkein viimeisen matkapäivän halusin viettää kauniita muistoja keräten. Kävin herkuttelemassa brunssilla, kiertelin taidemuseossa, katselin taloja, maisemia ja valon liikettä. Odotin kuun nousua. Ja ihmeellinen, suuri kuu kohosikin Calton Hillin ylle.

Kiipesin näköalakukkulalle itsekin, katsoin kaikkiin ilmansuuntiin, näin vuonon, meren, vuoret ja kaupungin. Ja kaikki oli niin kaunista. Nyt on hyvä aika lähteä kotiin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.