Naistenviikon lukuhaaste: kesädekkarit

Naistenviikon lukuhaaste 18.–24.7.2019

Aktivoin BookBeatin kuudeksi viikoksi Helsingin Sanomien tilaajaetuna. Luin tai kuuntelin tuona aikana 17 kirjaa – lisäksi aloitin joitain kirjoja, mutta jätin syystä tai toisesta kesken.

Koska kesällä pitää lukea dekkareita, ryhdyin kuuntelemaan minulle aiemmin tuntemattoman kirjailijan, Elly Griffithsin dekkareita arkeologi Ruth Gallowaystä. Niitä löytyi viisi kappaletta, joista neljä ehdin kuunnella kesätouhujen lomassa.

Kuuntelen äänikirjoja kävellessäni, ajaessani autoa, käydessäni kaupassa, ruokaa laittaessani ja mökillä tiskatessani. Saatan kuunnella myös odottaessani unta – BookBeatissa on unitoiminto, joka pysäyttää kirjan sovitun ajan päästä (unet saattavat olla tosi outoja, kun niiden taustalla on kirjaa sinnikkäästi lukeva ääni).

Ruth Galloway -dekkarit luki rauhallisella mutta ilmeikkäällä äänellä Krista Putkonen-Örn. Ne on suomentanut Anna Lönnroth.

Tohtori Ruth Galloway on yliopistossa työskentelevä forensisen arkeologian tutkija, hän on siis erikoistunut luihin. Romaaneissa käsiteltävät tapaukset ovatkin sellaisia, jotka liittyvät erilaisissa tilanteissa esiin tulleisiin vanhoihin luu- tai vainajalöytöihin – rautakaudelta muutaman vuoden takaisiin. Galloway auttaa poliisia tutkinnoissa, mutta on hyvin oma-aloitteinen ja tekee enemmänkin kuin on pyydetty.

Galloway myös valmistelee ja pitää luentoja ja seminaari-istuntoja, tapaa opiskelijoita ja lukee heidän tekstejään. Hänellä on pääosin maisterivaiheen opiskelijoita, joista osa on ulkomailta – tukemassa yliopiston aina liian vähäisiä tuloja. Hänen pitäisi myös kirjoittaa artikkeleja, mutta siihen ei tunnu koskaan jäävän aikaa.

Galloway on omasta mielestään ylipainoinen ja epäviehättävä. Hän vertailee itseään nuorempiin, kauniimpiin ja viehättävämpiin naisiin. Hän lähestyy 40-vuotispäiväänsä, eikä hänellä ole parisuhdetta tai lasta. Hän elää kahden kissansa kanssa hyvin eristyksissä, Norfolkin marskimaan reunamilla sijaitsevassa pikku talossaan. Vaikka hän on tyytyväinen elämäänsä, hän on kuitenkin itsestään ja kyvyistään. Ja myöhemmin, kun hän saa lapsen, hän on epävarma omista kyvyistään olla hyvä äiti ja kamppailee äitiyden ja ammatillisen kunnianhimon välillä.

Luonnolla, luonnonilmiöillä, vaihtelevalla säällä, merellä ja etenkin vääjäämättömästi etenevällä vuorovedellä on tärkeä osa teoksessa. Usein on pimeää ja myrskyistä, vuorovesi uhkaa nousta ja viedä mukanaan. Mutta karussa ja aavassa maisemassa on myös viehätyksensä ja vetovoimansa.

Uskonnolla ja henkisyydellä on kiinnostava rooli romaaneissa. Ruth itse on rationaalinen ateisti – ainakin pääosin. Hän on saanut rokotuksen uskontoa vastaan kodissaan, sillä hänen vanhempansa ovat uudestisyntyneitä kristittyjä. Ruthille muodostuu läheinen ja monimutkainen suhde poliisipäällikkö Harry Nelsoniin, jolla on katolinen kasvatus – kuten monella muullakin henkilöhahmolla. Vaikka Nelson on vieraantunut uskonnosta, katolilaisuutta ei niin vain pyyhitä pois.

Toinen tärkeä mieshahmo romaanisarjassa on Cathbad (täytyy sanoa, etten tiedä, miten nimi kirjoitetaan, koska kuuntelin kaikki romaanit), joka on druidi, uuspakana. Hän järjestää mielellään erilaisia pakanallisia seremonioita ja hänellä tuntuu olevan maagisia kykyjä. Ainakin hän toimii muiden suojelijana ja tulee apuun silloin kun tarvitaan.

Sarjan edetessä maagisten ja uskonnollisten elementtien läsnäolo vahvistuu kiinnostavalla tavalla. Vaikka periaatteessa kaikelle löytyy rationaalinen selitys, jää kuitenkin tilaa myös muunlaiselle tulkinnalle.

Viihdyin hyvin inhimillisen ja erilaisten rooliodotusten kanssa painiskelevan mutta älykkään Ruth Gallowayn seurassa. Samalla opin paljon Englannin läheisemmästä ja kaukaisemmasta historiasta sekä marskimaan monimuotoisesta luonnosta.


4 thoughts on “Naistenviikon lukuhaaste: kesädekkarit

  1. Kiitos vinkistä! Griffths menee nyt lukulistalle.

    Olen myös BookBeat-käyttäjä, ja se on avannut minulle äänikirjamaailman, jonka oletin olevan visuaalispainotteiselle lukijalle epäsopiva. Ei sentään!

    Tykkää

    1. Äänikirjojen kuuntelu sopii toisiin teoksiin hyvin, ja toisiin ei. Esimerkiksi Olli Jalosen Taivaanpallo oli minusta upea kuuntelukokemus. Joskus kuuntelu pysähtyy siihen, kun lukijan ääni ei minusta sovi kirjaan.

      Tykkää

      1. Olen ihan samaa mieltä. Minulle juonipainotteiset kirjat käyvät kuunneltaviksi (Jalosen teksti ei ehkä olisi minulle toiminut, niin kirjallisen monikerroksista). Ja on yksi lukija, jonka lukemana en pysty kirjoja kuuntelemaan.

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.