Naistenviikon lukuhaaste: Louise Penny

Naistenviikon aikana luetaan naisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja kirjoitetaan siitä. Viikko jatkuu dekkaripainotteisesti ja käsittelyyn tulee Louise Pennyn Three Pines -kylään sijoittuvat teokset, jotka luokitellaan osastoon ”cosy crime” – siihen samaan, josta löytyvät niin Agatha Christiet kuin Virpi Hämeen-Anttilat. Niissä ei mässäillä verisillä yksityiskohdilla.

Louise Penny julkaisi ensimmäiset teoksensa vasta keski-ikäisenä – hän oli työskennellyt journalistina ja puolisonsa tukemana ryhtynyt kirjoittamaan kokopäiväisesti. Mieltäni lämmitti, kun hän kiitossanoissaan kertoi romaaninsa tulleen julkaistuksi, koska brittiläinen Crime Writers’ Associationin jäsenet palkitsivat sen käsikirjoituksen. Ryhmä menestyneitä rikoskirjailijoita otti lukeakseen ja kommentoidakseen tuntemattoman kirjoittajan julkaisemattoman käsikirjoituksen.

Kirjailija Louise Pennyn kuva Bazar-kustantamon sivulta.

Sarjaa on suomennettu tähän mennessä neljä osaa: Kuolema kiitospäivänä, Kylmän kosketus, Kuukausista julmin, sekä tuoreena Kiveen hakattu, jota en ole vielä saanut käsiini (tai korvanappeihini). Ensimmäisen osan pohjalta on julkaistu elokuva Still Life: A Three Pines Mystery. Sitäkään en ole vielä nähnyt.

Ensimmäinen osa tätä dekkarisarjaa ilmestyi vuonna 2005 ja se on ehtinyt paisua jo 15-osaiseksi. Kaksi ensimmäistä osaa julkaistiin suomen kielellä Sapo-sarjassa. Julkaiseminen jäi silloin siihen, mutta teossarja on saanut nyt uuden mahdollisuuden Bazarin kustantamana. Suomentajana on kaikissa romaaneissa Raimo Salminen.

Vaikka romaaneissa tapahtuu murhia, on niissä silti lämminhenkinen ja yhteisöllinen tunnelma. Murhat tapahtuvat pienessä, lämminhenkisessä ja yhteisöllisessä Three Pines -kylässä, jonne saapuu rikoksia ratkomaan Quepecistä rikostarkastaja Armand Gamache. Hänkin on mukava, rauhallinen, onnellisessa avioliitossa elävä isoisä – mutta tarpeen tullen hän osaa olla myös kova (ja hänen uraansa tahraa menneisyydestä hiljalleen auki keriytyvä poliisien rikollisuuteen liittyvä tapaus). Hän on yllättävän normaali ja tavallinen poliisi, jolla on periksiantamaton moraali.

Romaanien kieli on ilmeikästä ja henkilöhahmojen galleria monipuolinen. On taiteilijoita, runoilijoita, kulinaristeja, opettajia – mutta myös äkäinen maahanmuuttajien lapsi, joka yrittää pitää yllä suvun menetettyä mainetta. Henkilöhahmot vaihtelevat myös iältään. Kaikki eivät ole nuoria, vaan suurin osa hahmoista on keski-ikäisiä tai jo eläkkeellä.

Kirjoitin Goodreadsiin ensimmäisen teoksen lukukokemuksestani:

Asetelmiltaan leppoisan christiemäinen teos, jossa miljöönä pikkukylä asukkaineen ja vähän keskeltä syrjään astuva, asiallinen ja hyvässä parisuhteessa elävä päähenkilö, rikoksia ratkova komisario, joka muistuttaa vähän kulman taa näkevää ruotsalaiskomisariota Lars Martin Johanssonia Leif GW Perssonin dekkareissa. Ruumiilla ja väkivallalla ei mässäillä, näkökulma on moderni ja kiinnostava elementti on se, että tapahtumat sijoittuvat kaksikieliseen Kanadaan, jolloin näkyviin tulee englannin- ja ranskankielisten yhteisöjen ajoittain jännitteisetkin suhteet, kuten myös Kanadan luonto- ja ilmasto-olosuhteet. Teoksessa käsitellään taidetta, ystävyyttä sekä vanhemmuutta hyvällä, ajatuksia herättävällä tavalla.

Arvioni teoksesta Kuolema kiitospäivänä Goodreads-palvelussa

Niin, teokset sijoittuvat Kanadaan, mikä tekee niistä omanlaisensa ja poikkeuksen brittiläisten ja skandinaavisten dekkarien keskellä. Monikulttuurisuuskysymykset eivät (pääosin) liitykään maahanmuuttajiin, vaan Kanadan sisällä ja keskellä kulkevaan kielirajaan englannin- ja ranskankielisten välillä. Kieliraja näyttää selvästi myös kulttuurirajalta ja kielen perusteella rakennetaan käsityksiä ihmistyypeistä.

Vaikka teokset sijoittuvat pääosaltaan pieneen kylään, nousevat käsiteltävät teemat kuitenkin laajemmiksi. Yksi tärkeä pohdinnan aihe on vanhemmuus  ja erityisesti äitiys ja se, miten monin, syvin tavoin hylätyksi tuleminen vaikuttaa lapseen. Tämä teema on vahvimmin esillä dekkarisarjan toisessa osassa, Kylmän kosketus.

Dekkarien kanadalaisuus näkyy myös vahvassa ja yksityiskohtaisessa, hyvin elävässä luonnon ja sääolosuhteiden kuvauksessa. Dekkareissa ei ole aina kesä, vaan luonnon kanssa kamppaillaan myös hyisten talvimyrskyjen ja oikuttelevan kevään armoilla. Myös puutarhat ja metsät kasveineen tulevat elävinä kuvatuiksi – luontoon liittyy myös uuspakanuuden tai uushenkisyyden teema rituaaleineen.

Kolmannessa osassa, Kuukausista julmin, ollaankin keskellä esoteerista ajattelua. Tapahtumat kiertyvät meedion järjestämän spiritualistisen istunnon ympärille. Eri henkilöhahmot suhtautuvat henkimaailman olemassaoloon eri tavoin.

Kuten teoksen T. S. Eliotin runoon viittaavasta otsikostakin voi päätellä, romaanit ovat täynnä kirjallisuuslainauksia, -viitteitä ja -vihjeitä. Aivan täydellisiä eivät nämä romaanit kuitenkaan ole. Tarinaan jää aukkoja ja ratkaisematta jääviä kysymyksiä. Lisäksi tarinan taustalla on tapahtumia, joihin viitataan mutta joita ei avata kunnolla lukijalle – erityisesti rikoskomisario Armand Gamachen ja hänen tiimiinsä kuuluvien poliisien kohdalla lukija jää välillä ymmälleen.

Teokset on suomentanut Susanna Paarma ja olen kuunnellut ne äänikirjoina, lukijana rauhallinen ja vakuuttava Kalle Chydenius.


2 thoughts on “Naistenviikon lukuhaaste: Louise Penny

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.