Yari 2023: Taikurin apulainen (muistelee). Like.
Oma nuoruuteni sijoittui muutamaa vuotta myöhäisempään aikaan kuin vuonna 1957 syntyneen Taikurin apulaisen, mutta suomalaisessa kahden televisiokanavan yhtenäiskulttuurissa kasvoimme sekä punkin ja uuden aallon kuohuissa keinahtelimme kumpikin – itsekin olen nähnyt taikuri Solmu Mäkelän esiintyvän, mutta apulaiseksi asti en yltänyt. Onkin äärettömän viihdyttävää, muistoja herättävää ja innostavaa lukea SE-yhtyeen laulajan ja lauluntekijän Yarin eli Jari Knuutisen muistelmia.
Lukiessani Yarin muistelmia omatkin lapsuuden ja nuoruuden, erityisesti popkulttuuriin ja musiikkiin liittyvät muistot heräävät eloon: Lauantai-tanssit kuuluivat itsestään selvästi osaksi viikonlopun viettoa. Televisiosta katseltiin Euroviisuja ja Syksyn sävel -kilpailuja, Levyraatia ja Toivotaan toivotaan -konsertteja. Muistissa (ja osa myös vhs-kasetille tallennettuna) ovat television harvinaislaatuiset pop- ja rock-musiikkiohjelmat: Iltatähti, Tilt ja oliko niitä muita. Radiosta kuuntelin tarkasti ne tietyt ohjelmat, joissa kuuli hyvää, uutta musiikkia: Viikon Pop-LP, Härmä-rock, Matkalla maineeseen, Nuorten sävellahja. Parhaat biisit tallensin c-kasetille. Suosikin ja Intron jälkeen siirryin lukemaan Soundia, mutta myös New Musical Expressiä, jota saattoi kätevästi ostaa R-kioskista. Komposti-lehti ja Uusi Laulu olivat myös tuttuja. Kaikkia näitä käsittelee myös Yari.
Suuren osan Yarin muistelmia valtaa punkin ja uuden aallon aikakausi, jolloin hän keikkaili, soitti ja lauloi SE-yhtyeen vaihtelevissa kokoonpanoissa. Olin alkuperäiseen punk-liikkeeseen vähän liian nuori – en ehtinyt olla mukana valtaamassa taloja tai päässyt osaksi ensimmäisten konserttien ja festivaalien riemukkaita tunnelmia. Mutta uuteen aaltoon sukelsin koko 16–17-vuotiaan tytön innostuksellani. Luin Hilse– ja Pahkasika-lehtiä sekä muita, pienempiä ja lyhytikäisempiä pienlehtiä – ja lainasin ja luin kirjastosta kaikki Hilseen kirjallisuusnumerossa mainitut teokset.
Ostin singlejä ja tilasin Epe’sin levykatalogista kaikki tärkeät levyt. Joitain levyjä tilasin tietämättä, mistä on kyse, pelkän levyarvion, jonkun tutun maininnan tai levynkannen perusteella. Tilasin myös epävirallisilta tahoilta levyjä ja kasetteja. Ja tietysti rintamerkkejä. Aloin neuloa itselleni sellaisia asusteita kuin halusin ja hankin kirpputoreilta ja vanhempien vinttikomeroista itselleni vaatteet. Kävin keikoilla, konserteissa ja festivaaleilla. Olen edelleen katkera, etten päässyt Clashin keikalle Ruisrockiin vuonna 1979. Olin porilaisena tyttönä myös vähän syrjässä, enkä siis tutustunut punkin sisäpiiriin.
Yari puolestaan oli punkin ja uuden aallon sisäpiirissä. Tunsi kaikki ja tutustui kaikkiin. Ja vaikka hän kiistää olevansa muusikko, musiikin näkökulmasta ja muusikkojen ympäröimänä hän kuvaa elettyä elämäänsä. Kemissä ja Jyväskylässä kasvanut, mutta jo kolme vuosikymmentä Joensuun lähellä sijaitsevassa pikkukylässä asunut Yari jätti koulut kesken, eikä suorittanut konservatoriotakaan loppuun.
Mutta musiikkiopinnoista hän on saanut elämäntyössään paljon hyötyä: hän osaa soittaa ja laulaa nuoteista, hän osaa analysoida musiikkia, säveltää, sovittaa ja sanoittaa sekä kirjoittaa nuotteja ja jopa partituureja. Yarin muistelmia lukiessaan oppii paljon säveltämisestä ja sanoittamisesta sekä siitä, minkälaisista paloista kappaleet lopultakin rakentuvat ja miten monilla tavoin voi lainata (tai tehdä kunniaa) muille kappaleille tai yhtyeille – välillä hyvin yllättävissäkin suunnissa. Yari on elämänsä aikana kehittänyt musiikin ymmärrystään perehtymällä ennakkoluulottomasti erilaisiin musiikkityyleihin.
Ennakkoluulottomuus näkyy myös Yarin ja SE-yhtyeen musiikissa. Uuden aallon tavan mukaan, yhtye julkaisi paljon singlejä. Bändin ensilevy, … ja me tehtiin rakkautta, oli teema-albumi, jota ei keikoilla esitetty. Musiikillisia vaikutteita ja lainoja – ja myös biisejä keikkasettiin – otettiin monenlaisilta bändeiltä ja artisteilta. Muistelmateoksesta paljastuu, miten monenlaisten musiikintekijöiden kanssa Yari on tehnyt yhteistyötä. Hän on lukemattomien kappaleiden säveltäjä tai sanoittaja sekä tuottaja. Jos jokin kappale ei sopinut itselle, hän antoi auliisti sen jonkun toisen esitettäväksi.
Hän myös lähti erilaisiin levytyksiin mukaan pyydettäessä, taputtamaan käsiään, laulamaan taustoja tai soittamaan piano-osuuden. Teoksen lopusta löytyy kattava ja vaikuttava listaus Yarin tuotannosta ja yhteistöistä. Yllättävintä oli lukea pitkäkestoisesta lauluharrastuksesta ortodoksisessa mieskuorossa, johon kuuluu myös nuotinnusta ja säveltämistä. Myös kertomukset (ja kommellukset) lukuisista suomalaisbändien keikkamatkoista muinaisessa Neuvostoliitossa ja itäblokin maissa ovat herkullista luettavaa.
SE-yhtyeen jälkeisen bändin nimi, Onnensoturit, tuntuu kuvaavan myös Yarin elämää. Häntä on elämässään onnistanut: Kun SE-yhtye tai muu keikkailu ei enää kerännyt yleisöä, eikä levynteko lyönyt leiville, uusi ura urkeni elokuvamusiikin alalta. Ja onnistuminen elokuvamusiikin tekijänä toi kutsun opettamaan. Yarin opeissa monet tulevat muusikot, lauluntekijät ja elokuvantekijät saivat paneutunutta ja ammattitaitoista opetusta – vaikka pätevyys puuttui, kokemusta riitti vaikka muille jakaa. Myös apurahoja Yari on omasta mielestään saanut musiikintekoon, ja nyt muistelmien kirjoittamiseen, kiitettävästi.
Uusi nousu tuntuukin sijoittuneen 60-vuotispäivien tietämille. Järjestettiin juhlakonsertteja, joissa oli esiintymässä lukuisia muusikoita, jotka olivat tehneet yhteistyötä Yarin kanssa. Innostavaa ja inspiroivaa oli myös yhteistyö nuoremman polven muusikon Litku Klemetin kanssa. Yhteistyön tuotoksista sain itsekin nauttia. Turun Kårenilla olin kuuntelemassa Yari ja Se Tuntematon numero -kokoonpanon intensiivistä esiintymistä, joka oli kokemuksena suorastaan pakahduttava.
Espooseen asti piti matkustaa, että sain seurata saman kokoonpanon esittämää tulkintaa SE:n Pahaa unta? -levystä. Se on ollut itselleni todennäköisesti tärkein SE-yhtyeen tuotannosta. No, on tietysti heidän ensimmäinen levynsäkin aivan ihmeellinen, ja Banaanicongaa ja singlekokoelmaakin on tullut kuunneltua. Kaikki ne levyt olivat tärkeitä ja kuuntelin niitä paljon, mutta en yhtään muista, että olisin nähnyt SE-yhtyeen keikalla silloin aikoinaan. Muistelmistakin kävi ilmi, että SE ei juurikaan soittanut Satakunnassa tai länsirannikolla, Turkua lukuunottamatta.
Olin paikalla myös Yarin – teoksen mukaan toistaiseksi viimeisessä sooloesiintymisessä – Turun Pinellan puistossa heinäkuussa 2019. Toivottavasti lisää on tulossa.
Kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta, Taikurin apulainen (muistelee) -teoksessa kyse on miehen kirjoittamasta elämäkerrasta. Perhe ja yksityiselämä jäävät sivuun. Aloin murehtia puolisoa, joka jäi kaksivuotiaan lapsen kanssa asumaan talossa, jossa oli kantovesi ja ulkohuussi. Mies kiersi Suomessa ja ulkomaita myöten keikkailemassa. Uuden puolison myötä perheeseen syntyi vielä kaksi uutta tytärtä, jotka saavat huomiota vain sivulauseissa. Huokasin kuitenkin helpotuksesta, sillä viimeisessä luvussa nousee näkyviin lapsilleen (ja lapsenlapsilleen!) omistautunut perheenisä ja isoisä. Musiikintekijän vapaat työajat ovat antaneet mahdollisuuksia omistautua lapsille ja viettää heidän kanssaan kaikki koulujen loma-ajat. Tämä teos on muusikon elämäkerta, jolloin yksityiselämä jää yksityiseksi – tai on kokonaan eri muistelmateoksen aihe.
Yarin muistelmat ovat sujuvaa asiaproosaa. Tarkkaa ja täsmällistä kieltä. Lyhyitä lukuja, jotka aukeavat erilaisten ilmiöiden kulttuurihistorialliseksi läpivalaisuksi. Ja koska tässä elämäkerrassa musiikki on pääosassa, on lukijan pidettävä Spotify käden ulottuvilla. Onneksi sieltä löytyy teoksen mukaan nimetty soittolista, jolla pääsee alkuun.
PS. Minustakin kesäkeittoa voi tehdä vain sydänkesällä, kun on saatavilla kotimaisia uusia perunoita, kukkakaalia ja porkkanaa, Mysi Lahtisen ohjeella, tietysti.
Nostetaan teksti pöydälle 