Kuvia arkistossa

Vietin joulukuussa päivän Åbo Akademin kirjaston arkistossa, jossa säilytetään suomenruotsalaisten henkilöiden, sukujen, yhteisöjen ja yritysten kirjeitä, valokuvia, käsikirjoituksia ja muuta arkistomateriaalia.

Minä ja tutkijakollegani Jasmine Westerlund ja Julia von Boguslawski kävimme yhden päivän aikana läpi Uno (1872–1958) ja Olly Donnerin (1881–1956) massiivisen kuvakokoelman. Todella massiivisen, kun ajattelee, että kuvat on otettu 1800–1900-lukujen taitteessa ja 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Siihen aikaan ei vielä kovin monilla kameroita ollut. Olly oli saanut omansa jo teini-ikäisenä.

Kävimme lävitse kaksi kärryllistä valokuvia, arkistolaatikoissa oli sekä kuva-albumeita että irrallisia kuvia.

Mutta miksi olimme arkistossa? Mitä merkillistä Uno ja Olly Donnerissa oikein on?

Olly ja Uno Donner. Kuvalähde: Donner-instituutin kotisivut

Uno ja Olly Donner kuuluivat tunnettuihin suomenruotsalaisiin sukuihin – Olly oli syntyään Sinebrychoff. He olivat kielitaitoisia ja koulutettuja ja he matkustelivat taajaan Euroopassa ja kauempanakin. Heillä oli laaja ja kansainvälinen ystävä-, sukulais- ja tuttavapiiri.

Meidän näkökulmastamme on keskeistä se, että Uno ja Olly olivat antroposofeja. He tunsivat henkilökohtaisesti antroposofian perustajan Rudolf Steinerin. He matkustivat Euroopassa kuunnellen hänen luentojaan ja tutustuen keskeisiin 1900-luvun alkupuolen antroposofeihin. Heillä oli asunto myös Sveitsin Dornachissa, jonne Steiner seuraajineen perusti Yleisen antroposofisen seuran päämajan. Donnerit saivat siellä seurata läheltä seuran muotoutumista ja toimintaa.

Uno Donner oli perustamassa Yleisen antroposofisen seuran Suomen osastoa ja toimi Steinerin pyynnöstä sen puheenjohtajana. Donnerit tukivat seuran toimintaa taloudellisesti niin Suomessa, Ruotsissa kuin todennäköisesti myös Sveitsissä.

Heille antroposofia ei ollut pelkästään henkinen suuntaus, vaan he – kuten antroposofit ylipäätään – toteuttivat Steinerin ajatuksia myös käytännössä. Olly Donner kirjoitti antroposofiasta vaikutteita saaneita romaaneja. Hän piti lapsille kesäleirejä ja avasi hoitokodin vammaisille toteuttaen Steinerin oppeja hoitamisesta ja kasvatuksesta. He myös harjoittivat biodynaamista viljelyä kartanoissaan.

Niin, kartanoissaan. Uno ja Olly eivät olleet köyhiä. Siksi heillä oli varaa ottaa suuria määriä valokuvia aikana, jolloin useimmista ihmisistä otettiin vain rippi- ja hääkuvat, jos niitäkään.

Uno ja Olly Donner testamenttasivat suuren omaisuutensa edelleen Turussa toimivalle, heidän nimeään kantavalle Donner-instituutille, joka on tärkeä uskonnon uskontotieteellisen ja historiallisen tutkimuksen mahdollistaja kirjastoineen, julkaisuineen ja konferensseineen.

Jasmine, Julia ja minä taas olemme mukana juuri Koneen säätiön rahoituksen saaneessa Uuden etsijät -hankkeessa omine tutkimuksinemme, joissa antroposofia sekä Uno ja Olly Donner ovat keskeisessä osassa. Halusimme kartoittaa, minkälaista kuvamateriaalia heidän arkistokokoelmastaan löytyi.

Valokuvakokoelmat ovat vielä täysin tutkimuksessa hyödyntämättömiä. Joitain kuvia on käytetty historiateoksissa tai näyttelyissä, kuten tässä Karhusaarta koskevan näyttelyn esitteessä.

Albumeihin oli tallennettu pariskunnalle eri puolilta Eurooppaa ja maailmaa lähetettyjä postikortteja. Valokuva-albumeissa oli otoksia heidän omilta matkoiltaan, mutta erityisesti heidän kartanoelämästään. Kuvia pihamailta, puutarhoista, rannoilta ja retkiltä. Erityisesti siellä oli kuvia eläimistä: koirista, kissoista, undulaateista, kilpikonnista, pöllöstä, lehmistä ja kalansaaliista. Ihastuimme kuvaan, jossa Olly on ulkoiluttamassa maassa kävelevää undulaattia.

Maisemakuvia löytyi niin Suomesta kuin Ruotsista, Britannian rannikolta, Sveitsin Alpeilta sekä saksalaisista kylpyläkaupungeista. Ja Egyptistä. Donnerit tekivät kaksi matkaa Egyptiin 1900-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Sieltä otettuja kuvia oli kaksi albumillista: Assuanin padolta, Luxorin temppeliraunioilta, Niilin rannoilta, beduiinileireistä ja Kairon pyramideilta.

Kuvat avaavat valtavan mielenkiintoisen ikkunan siihen, miten kaksi yläluokkaista pohjoismaalaista matkaajaa matkustavat pitkin Niilin rantoja ja miten he näkevät kohtaamansa nähtävyydet, maisemat ja ihmiset. Vaikka matka kamelin selässä ei ehkä ollut kovin mukavaa, oli pariskunta aina pukeutunut moitteettomaan asuun. He söivät ruokansa telttaan katetulta pöydältä, posliiniastiastoineen ja viinipuolloineen. Kiehtova aineisto jollekulle varhaista matkailua, afrikkakuvaa tai valokuvausta tutkivalle.

Paljolti löytyvät kuvat olivat samanlaisia kuin kenen tahansa meidän matkoilta ja lomilta ottamamme: kauniita vuoristomaisemia, tyyni veden pinta, ystävät piknikillä, kissa lepäämässä auringossa, koira kerjäämässä aamupalapöydässä. Mustavalkokuviin oli tallennettu myös keväisiä valkovuokkoniittyjä, kukkivia omenapuita ja monenlaista muutakin kukkaloistoa, joiden värimaailma pitää itse kuvitella.

Vanhoja kuvia käsitellessä pitää olla huolellinen ja tarkka sekä käyttää käsineitä.

Harmillista oli se, että suurimmassa osassa kuvia ei ollut tietoa siitä, missä ja koska se oli otettu ja keitä kuvassa esiintyvät henkilöt olivat. Jasmine oli lukenut valtavan määrän Olly Donnerin kirjoittamia ja hänelle lähetettyjä kirjeitä, joten hän pystyi usein nimeämään henkilöt ja jopa eläimet.

Entisajan kamerat vaativat pitkän valotusajan ja hyvät olosuhteet, minkä vuoksi suurin osa kuvista oli otettu ulkona. Joitain kuvia oli otettu sisätiloista ja niistä saimme nähdä 1900-luvun taitteen sisustusratkaisuja ja interiöörejä. Erityistä ihmetystä herättivät kaksi täytettyä karhua Ollyn äidin kesähuvilan, Björnholmin, salissa.

Ja löytyihän lopulta, juuri ennen arkiston sulkeutumista, se laatikko, jossa oli antroposofiaan liittyviä kuvia. Tässä laatikossa ei näyttänyt olevan henkilökohtaisia kuvia, vaan julkaistuja esitteitä, postikortteja ja virallisia kuvia Rudolf Steinerista.

Julkaisujen joukossa oli ainakin meille ennen näkemättömiä luonnoksia alkuperäisen Goethenumin sisustuksesta, sinne suunnitelluista patsaista ja maalauksista. Nehän miltei kaikki tuhoutuivat Goetheanumin joutuessa tuhopolton kohteeksi uudenvuodenyönä 1922/23.

Valokuvista näimme, miten ensimmäinen Goetheanum rakentui, miten suuri joukko ihmisiä sitä oli tekemässä ja miten rakentaminen oli käytännössä käsityötä. Kuvat näyttivät myös, miten nopeasti nousi pystyyn uusi, betonista valettu Goetheanum, joka edelleen kohoaa Dornachin kukkulalla.

Päivä arkistossa oli uskomattoman intensiivinen ja ihmeellinen. Se herätti henkiin, lihaa ja verta olleiksi ihmisiksi aiemmin vähän paperinmakuisilta tuntuneet Unon ja Ollyn. Päivä antoi paljon oivalluksia heidän elämänvaiheistaan ja olosuhteistaan.

Lukemattomat läpikäymämme kuvat tarjosivat myös lukemattomia tutkimusideoita. Ensimmäiseksi toivoisimme, että avautuisi mahdollisuus kuvien digitoimiseen.

Lähteitä:

Julia von Boguslawski 2017. Henkisen elämän kaipuu – Antroposofinen henkitiede Suomessa 1922–1935. Historiallinen aikakauskirja  2, 211–224.

Jasmine Westerlund 2016. Olly Donner: Travelling the Routes of Esotericism. Alustus seminaarissa Cultural Encounters through Reading and Writing, 9.6.2016, Glasgow Women’s Library.

Jasmine Westerlund & Julia von Boguslawski 2016. Uno ja Olly Donner sekä  antroposofian maailma. Alustus seminaarissa Esoteerisuus ja kummat kokemukset. Toisia todellisuuksia tutkimassa, 29.4.2016, Turun yliopisto.

Keväällä 2018 on tulossa Approaching Religion -julkaisun teemanumero esoteriasta, jossa on myös Jasmine Westerlundin ja Julia von Boguslawskin artikkeli Uno ja Olly Donnerista.