Jasmine Westerlund 2022. Olly Donnerin kiehtova elämä. WSOY. 279 s.
Harvoin saa käsiinsä niin odotettua ja kaunista kirjaa kuin ystäväni, kirjallisuudentutkija Jasmine Westerlundin kirjoittamaa teosta Olly Donnerin kiehtova elämä. Olen itse kirjoittanut elämäkerran Ollyn antroposofi- ja kirjailijaystävä Kersti Bergrothista ja ajoittain saanut seurata myös tämän teoksen syntyyn johtanutta matkaa, joten teos, sen kohdehenkilöt, tapahtumat ja syntyprosessi kiinnostavat minua erityisesti.
Antroposofian kehystämä elämäkerta
Keväällä 2015 matkustimme Jasminen kanssa Sveitsin Dornachiin, Antroposofisen seuran päämajaan Goetheanumiin. Jasminen matka Ollyn kanssa oli juuri alkanut, minä olin tehnyt matkaa Kerstin kanssa jo joitain vuosia. Etsimme Goetheanumin arkistoista lähteitä, jotka avaisivat kohdehenkilöittemme elämää: kirjeitä, jäsenrekistereitä, päiväkirjamerkintöjä ja sairaustietoja.
Keräsimme myös kaikilla aisteillamme kokemuksia Dornachin maisemista, rakennuksista, ilmastosta ja ilmapiiristä. Ne olivat kaikkia arkistotietoja arvokkaampia. Minä kirjasin kokemuksiani muistikirjaan, blogiteksteihin ja Bergroth-elämäkertaan. Jasminen kuvauksen samasta matkasta voi lukea tästä Olly Donnerin elämäkerrasta. Merkittävin hetki oli se, kun istuimme Rudolf Steinerin muistolehdossa ja olimme saaneet tietää, että samaan puistoon oli siroteltu myös Olly ja Uno Donnerin tuhkat.
Olly ja Uno Donner sekä Kersti Bergroth olivat ensimmäisen sukupolven antroposofeja. He kaikki ehtivät tavata henkilökohtaisesti antroposofian perustajan Rudolf Steinerin. Olly ja Uno kuuluivat Steinerin lähipiiriin, matkustivat ympäri Eurooppaa kuuntelemassa hänen luentojaan, asuivat pitkiä aikoja Dornachissa ja rahoittivat siellä järjestön rakennusprojekteja. Olly ja Uno Donner olivat Goetheanumissa myös silloin, kun Rudolf Steiner kuoli keväällä 1925. Donnerit rahoittivat myös paikallisten antroposofisten seurojen toimintaa ja tiloja Helsingissä ja Tukholmassa. Uno Donner oli Suomen antroposofisen seuran perustaja ja ensimmäinen johtaja Steinerin pyynnöstä.
Teoksessa kuvataan selkeästi ja ymmärtäen antroposofisen liikkeen keskeisiä oppeja ja ajatuksia, Rudolf Steinerin persoonaa sekä liikkeen kehitystä ja sisäisiä hajaannuksia. Lukija tutustuu myös antroposofisen hoitotieteen, steinerpedagogiikan ja biodynaamisen viljelyn pääpiirteisiin.
Varallisuuden leimaama ja mahdollistama elämä
Olly (Olga) Donner (1881–1956) oli syntyjään Sinebrychoff. Pariskunta kuului siis suomalaiseen ylimystöön ja kermaan. Vuosikymmeniä kestäneessä kirjeenvaihdossa Kersti Bergroth, suomalaisten kulttuurisukujen jäsen hänkin, aina puhutteli Ollyä Fru Donneriksi, ei koskaan sinutellut tai käyttänyt etunimeä. Heidän välillään vallitsi siis kirjailijuustoveruudesta ja jaetusta maailmankatsomuksesta huolimatta säätyero.
Olly sai aikakauden parhaan koulutuksen. Hän oli nuoresta asti kansainvälinen toimija. Hänelle teatteriesitykset, konsertit ja ooppera olivat jokapäiväistä huvia. Hän luki, puhui ja kirjoitti useita kieliä. Hänet lähetettiin opiskelemaan Dresdeniin, jossa hän eli vilkasta seurapiirielämää ja tutustui tulevaan puolisoonsa.
Donnerin pariskunta vietti huomattavan suuren osa elämästään matkustelemalla ympäri Eurooppaa. Olly kirjoitti kirjeitä ja romaaneja, Uno maalasi. Toki insinööriksi kouluttautunut Uno harjoitti myös menestyksekästä liiketoimintaa. He jättivät jälkeensä suuromaisuuden, jonka lapseton pariskunta lahjoitti testamentillaan Åbo Akademille. Yhä edelleen Turussa toimii testamentin turvin Donner-instituutti, joka ylläpitää pohjoismaiden suurinta uskontotieteellistä kirjastoa sekä harjoittaa ja rahoittaa tutkimusta ja julkaisutoimintaa. Siitä, miten testamenttilahjoitus konkretisoitui kirjastoksi ja tutkimuslaitokseksi, voi lukea emeritusprofessori Nils G. Holmin kirjoittamasta historiikista Mystik blir vetenskap.
Luovaa tietokirjallisuutta
Sanataideohjaaja FT Jasmine Westerlund kirjoittaa kepeästi, vivahteikkaasti, ymmärtävästi – joskus vähän moittivastikin – ja eläytyen Olly Donnerista, ja itsestään. Teos edustaa suosittua kertovaa tai tarinallista tietokirjallisuutta, jossa kirjoittaja nostaa itsensä näkyviin: hän kuvaa kokemuksiaan arkistoissa kirjeiden ja kuvien äärellä, etsimässä lisätietoa internetistä ja matkustaessaan Ollyn elämän tärkeisiin paikkoihin Suomessa, Ruotsissa ja Manner-Euroopassa. Nämä omakohtaiset kokemukset, tuntemukset, ajatukset ja ennakoinnit tuovat tekstiin elävyyttä ja läsnäolon tuntua. Niiden avulla Olly rakentuu kokonaiseksi, henkiseksi ja ruumiilliseksi olennoksi – tytöksi, aikuiseksi ja ikääntyväksi naiseksi.
Useimmiten Ollysta kerrotaan kolmannessa persoonassa, mutta välillä kirjoittaja puhuttelee suoraan Ollya, sinuttelee, ehdottaa ja kysyy. Luova tietokirjoittaminen mahdollistaa myös sen, että kirjoitusprosessi tulee näkyviin, näkyviin tulee myös aineiston aukollisuus ja se, että aivan kaikkea ei kerta kaikkiaan voi tietää.
Kirje- ja kuva-aineistoja arkistoista
Teoksen laajimman aineiston muodostaa muiden, erityisesti äidin, Ollylle kirjoittamat kirjeet. Ja kuten Jasmine Westerlund itsekin kirjoittaa, jää niiden keskelle tavallaan tyhjä kohta, jossa Olly sijaitsee. Kirjeet piirtävät esiin Ollyn ääriviivat; hänen sisimpäänsä ei lopultakaan pääse käsiksi. Keskeisin teoksessa käytetty aineisto on Åbo Akademin kirjaston käsikirjoituskokoelmaan tallennettu Uno ja Olly Donnerin arkisto, jossa on Unon liikekirjeenvaihtoa, Uno ja Olly Donnerin vastaanottamia kirjeitä, kortteja ja sähkeitä, sekä pariskunnan elämään liittyviä kuitteja ja muuta paperimateriaalia.
Lisäksi kokoelmassa on upea valikoima pariskunnan valokuvia: kartanoita, hotelleja ja kylpylöitä, puutarhoja, Egyptinmatkoja, karjaa ja lapsia, näytelmiä, piknikkejä ja lemmikkieläimiä. Kävimme koko aineiston lävitse yhtenä riemastuttavana päivänä yhdessä Jasminen sekä suomalaisen antroposofian ja teosofian varhaisvaiheita tutkivan Julia von Boguslawskin kanssa. Elämäkertaan on mahtunut mukaan vain muutama kuva kuvaliitteeseen, mutta valokuvia käytetään myös aineistona: kuvia tarkkaan lukemalla avautuu tekstissä eläviä ja yksityiskohtaisia välähdyksiä Olly Donnerin elämän eri vaiheista.
Kärsivä ruumis ja mieli
Kirjeet avaavat näkymän myös siihen, miten kipujen, sairauksien ja vaivojen täyttämää myös varakkaiden ihmisten elämä oli vielä 1900-luvun alkupuolella, ennen antibioottien kehittämistä. Erilaisia kolotuksia ja vaivoja hoidettiin (paremmissa piireissä) matkustelemalla kylpylöihin sekä lämpimille seuduille tai parempiin ilmanaloihin, sillä auringon, meri- ja vuoristoilman sekä kylpemisen katsottiin olevan tervehdyttävää. Eikä muitakaan keinoja oikein ollut olemassa. Ruokavalio, lepo tai liikunta olivat lääkkeitä, joita määrättiin. Toisaalta määrättiin myös lääkkeitä, jotka nykyään määritellään huumausaineeksi tai myrkyksi, kuten kokaiini, morfiini, elohopea tai arsenikki. Nykypäivänä helposti antibioottikuurilla tai pienellä leikkauksella hoidettaviin sairauksiin ja vaivoihin myös kuoltiin. Ruumiin ja mielen sairaudet olivat toisiinsa kytköksissä, masennus ja ahdistus ilmenivät erilaisina fyysisinä oireina.
Äidin kirjeiden huoli siitä, syökö Olly tarpeeksi sekä valokuvat langanlaihasta naisesta, jonka solisluut törröttävät esillä, osoittavat Ollyn kärsineen syömishäiriöstä. Vaikka usein syömishäiriöiden nähdään olevan nimenomaan nykypäivän sairaus ja heijastavan yhtäältä yhteiskunnan terveysvaatimuksia ja toisaalta mainos- ja populaarikulttuurin kuvaston laihuusihannetta, ovat naiset kärsineet syömishäiriöistä kautta aikojen. Naisen ahtaaseen rooliin on ollut vaikea asettua ja jos yhteiskunta ei salli naisille omaa toimijuutta, omaan ruumiiseensa he ainakin ovat voineet tällä tavoin vaikuttaa.
Kirjeiden rivien välistä ja pienistä vihjeistä kirjoittaja lukee esiin myös pariskunnan lapsettomuuden tragedian. Ollyn raskaudet päättyivät keskenmenoon, eikä lääkäri antanut suuria toiveita lapsien saamiseen. Ei ihme, että Olly oli aika ajoin masentunut.
Kirjailija Olly Donner
Jasmine Westerlundin teos kuitenkin osoittaa Ollyn olleen aktiivinen toimija. Erityisesti tämä toimijuus toteutui hänen taiteellisessa työssään. Olly oli tuottelias kirjailija. Myyvä ja arvostettu kirjailija hän ei ollut, vaan Olly Donner on yksi unohdetuista ja kirjallisuushistorioiden sivuuttamista naiskirjailijoista, joita nykypäivän kirjallisuudentutkimus nostaa esiin.
Kirjassa arvioidaan syitä sille, miksi aikalaislukijat eivät innostuneet Ollyn teoksista: Ne olivat ilmaisultaan ja teemoiltaan aikaansa edellä ja lukijoista outoja. Hän kirjoitti hyvin monenlaisia tekstilajeja ja tyylejä, joten ei syntynyt sellaista lukijoiden odotushorisonttia, johon hänen teoksensa olisivat vastanneet. Hänen teoksensa olivat myös usein niin esoteerisia, modernistisia tai symbolistisia, että lukijoiden oli niitä vaikea ymmärtää.
Itse asiassa Olly maksoi itse teostensa julkaisukulut, ja Unon ystävä Söderström-osakeyhtiössä kustansi teokset. Onneksi Ollyllä oli myös ymmärtäjiä: kirjallisuutta, taidetta ja henkisyyttä tunteva ystäväpiiri, joka arvosti Ollyn teosten kieltä, ilmaisua ja henkisten totuuksien käsittelyä.
Väliaikaiset ja pysyvämmät kodit
Vaikka Donnerin pariskunta viettikin suuren osan aikaansa matkustelemalla (miten ihmeessä Uno ehti hoitaa insinöörintointaan?), heillä oli myös tukikohtina kiinteistöjä Suomessa ja Ruotsissa. Heillä oli kaupunkiasunnot Helsingissä ja Tukholmassa, joskin Kruununhaan kodissaan he viettivät harvoin aikaa. Heillä oli kartanoita Ruotsissa ja Suomessa – ei toki samaan aikaan – joita ostettiin ja myytiin, sisustettiin ja korjailtiin.
Tärkeimmäksi ja pitkäaikaisimmaksi asuinpaikaksi muodostui Gerknäsin kartano Lohjalla, jossa Uno harjoitti, ensimmäisenä Suomessa, Rudolf Steinerin kehittämää biodynaamista viljelyä ja karjanhoitoa. Olly Donner puolestaan toi Suomeen ja Lohjalle steinerpedagogiikan ja antroposofisen hoito- ja lääketieteen. Hänen tuellaan toimi paikkakunnalla kesäsiirtola ja sen tuottamat, Ollyn kirjoittamat näytelmät, pikkulastenkoulu sekä Gustavsbergin hoitokoti erityistä hoivaa vaativille lapsille.
Matkojen hotellihuoneistot tuntuvat kuitenkin kaikkein eniten kodeilta tälle eurooppalaiselle pariskunnalle, joka matkusti paikasta paikkaan vuodenaikojen kierron myötä. Hotellit olivat heille tuttuja ja turvallisia paikkoja, joissa asioista huolehdittiin, joissa pääsi ehkä turvaan seurapiirielämän vaatimuksilta, joissa oli aikaa hoitaa itseään ja kirjoittaa. Henkinen koti löytyi antroposofisen liikkeen aktiivivuosina Dornachista, elämän loppuvuosina taas viereisestä, Arlesheimin kylästä.
Olly Donner vaikuttaa viimeisinä vuosinaan masentuneelta ja sairaalta, kuten niin monet vanhukset. Mutta hän sai kuitenkin nauttia Arlesheimissa sijaitsevasta Ita Wegmanin nimeä kantavan hoitolaitoksen antroposofisista hoidoista ja huolenpidosta sekä puolisonsa seurasta viimeiseen asti. Elämäkertoja lukiessa on vääjäämätöntä, että ne päättyvät kohdehenkilönsä kuolemaan. Niin tässäkin, mutta viimeinen Ollystä kertova luku on kirjoitettu kauniisti ja koskettavasti.
Teoksen päättää vähän hybridimäinen luku, jossa ensin käydään läpi tiiviisti Olly Donnerin elämänvaiheet, sen jälkeen elämäkerran kirjoitusprosessi ja tyylilajin valinta, lopussa ovat vuorossa kiitokset. Vihoviimeiseksi kirjasta löytyvät luvuittain listatut lähteet.
Olly Donnerin kiehtova elämä on kauniisti kirjoitettu teos, joka on myös kauniisti taitettu ja sidottu. Kuuntelin osan teosta lukuaikapalvelun äänikirjana. Rauhallisesti ja tasaisesti lukeva (ja välillä hengittelevä) Lotta Merenmies oli hyvä valinta teoksen lukijaksi.
Kirjaa on helppo suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneet naishistoriasta, esoteerisuuden historiasta ja antroposofiasta, suomalaisen sivistyneistön kulttuurihistoriasta, eurooppalaisesta 1900-luvun alun kulttuurista, elämäkertakirjoittamisesta, luovan tietokirjoittamisen mahdollisuuksista tai ylipäätään kirjallisuudesta, sivistyksestä ja kulttuurista.
Nostetaan teksti pöydälle 