Naistenviikon lukuhaaste: Deborah Levy

Deborah Levy 2021 (2013) Mitä en halua tietää. Vastauksena George Orwellin vuonna 1946 julkaistuun esseeseen ”Miksi kirjoitan?” Suomentanut Pauliina Vanhatalo. Kustantamo S&S.

Osallistun taas Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogin jokavuotiseen naistenviikon lukuhaasteeseen. Tarkoituksena on julkaista naistenviikon (18.7.–24.7.) aikana päivittäin blogitekstejä naisten kirjoittamasta kirjallisuudesta. Haastetta voi muokata oman mielen mukaan, esimerkiksi kirjoittamalla päivän nimipäiväsankarin kirjoittamasta teoksesta tai teoksesta, jonka henkilöhahmo juhlii nimipäiväänsä. Minä en onnistu aivan näin tarkkaan rajaamaan tai suuntaamaan kirjoituksiani, vaan pääosin julkaisen ylipäätään naisten (tai naisoletettujen) kirjoittamista teoksista.

Olen osallistunut lukuhaasteeseen tavalla tai toisella jo useampana vuonna (2020, 2019, 2018 ja 2016). Deborah Levyn teos tuo mieleeni Emily Pinen, Rachel Cuskin sekä Rebecca Solnitin tekstit – hänen kirjoittamansa esseekokoelman, Miehet selittävät minulle asioita, on myös suomentanut Pauliina Vanhatalo. He ovat kaikki feministisesti orientoituneita kirjailijoita, jotka pohtivat analyyttisesti naiseutta, naisruumista ja äitiyttä sekä kirjoittamista.

Vuoden 2021 lukuhaasteeni aloittaa brittiläisen Deborah Levyn omaelämäkerrallinen esseekokoelma Mitä en halua tietää. Se jakautuu neljään osaan: Poliittiset tarkoitusperät, jossa Levy matkustaa mallorcalaiseen kylään kirjoittamaan ja jossa tulee näkyviin kirjoituksen kerrostuneisuus; Historiallinen käyttövoima, joka kuvaa kirjoittajan lapsuutta apartheidin varjostamassa Etelä-Afrikassa ja jossa Levy löytää kirjoittajuuden; Englantiin sijoittuva, Levyn nuoruusvuosia ja kirjailijaksi kasvamista kuvaava Raaka egoismi sekä Esteettinen into. Osat kuvaavat tytön, naisen ja äidin sekä kirjailijan elämää lähtien liikkeelle George Orwellin, Miksi kirjoitan? -tekstin tarjoamista kirjoittamiselle merkityksellisistä alkupisteistä: poliittinen, historiallinen, kirjailijan ego sekä esteettinen.

Deborah Levy syntyi Johannesburgissa vuonna 1959. Hänen vanhempansa vastustivat apartheidia, he tunsivat Nelson ja Winnie Mandelan, ja hänen isänsä oli poliittisten näkemystensä vuoksi vangittuna. Perhe muutti 1960-luvun lopulla Englantiin, jossa Levy edelleen elää.

Hän on yksi tärkeimpiä brittiläisiä nykykirjailijoita, joka on kirjoittanut niin näytelmiä, novelleja, runoja kuin romaaneita sekä omaelämäkerrallisen trilogian, joista tämä käsillä oleva teos on ensimmäinen. Pauliina Vanhatalo on ehtinyt jo suomentaa toisenkin osan, Elämisen hinta, joka kuvaa aikaa, jolloin Levyn äiti kuolee, aikuistuneet tyttäret muuttavat omilleen ja hänen avioliittonsa päättyy.

Teoksen ensimmäisessä osassa Levy tajuaa olevansa sellaisessa elämänvaiheessa, jossa itkee liukuportaissa ja päättää matkustaa sinne, minne itse haluaa. Hän matkustaa Mallorcalle, pieneen hotelliin, korkealla vuoristossa. Hän on ollut alkeellisessa hotellissa aiemminkin kirjoittamassa. Hänellä on mukanaan kannettava tietokone, kaksi kirjaa ja muistivihko Puolasta vuodelta 1988. Hänellä on muistoissaan elämänsä erilaiset vaiheet, kokemuksensa, lukemansa kirjat ja kohtaamansa henkilöt – palaset, joista hänen kirjoittamansa romaani valmistuu.

Mitä en halua tietää -teoksen toisessa osassa kuvataan Levyn lapsuutta ja elämää Johannesburgissa, jossa turvallisuuspoliisi vangitsee hänen isänsä sekä Durbanissa kummitätinsä luona. Hän oppii yhteiskuntaan sisään rakennetun eriarvoisuuden ja kaksoiskoodit: mitä saa sanoa missäkin, kuka saa mennä minnekin, mitä nimiä kenestäkin käytetään ja keiden kanssa saa tai ei saa olla tekemisissä.

Hän oppii kirjoittamaan ja lukemaan, mutta myös vaikenemaan ja lopulta lukemaan rivien välistä ja kirjoittamaan ajatuksensa paperille. Ensimmäiseksi hän kirjoitti listan asioista, joita ei halunnut tietää.

Viiden vuoden vankeuden jälkeen isä pääsee vankilasta, palaa kotiin ja perhe matkustaa Englantiin. Deborah Levy haluaa kantaa mukanaan vain yhden muiston Etelä-Afrikasta.

Teoksen kolmas osa, Raaka egoismi, kuvaa teinitytön elämää 1970-luvun Englannissa. Levy on jo valinnut elämäntehtäväkseen kirjoittamisen ja pyrkii elämään niin kuin olettaa kirjailijoiden elävän: hän kirjoittaa lautasliinoille kuppilassa linja-autoaseman naapurissa – koska ranskalaisia kahviloita ei ole näköpiirissä.

Perhe on Englannissa maanpaossa, koska ajatuksena on palata Etelä-Afrikkaan sitten kun se on mahdollista. Mutta maanpaosta – välitilassa elämisestä – tulee pysyvää perheen vanhempien erotessa. Levy kokoaa rasvaiset lautasliinansa, johon hän on kirjoittanut Englanti-sanaa, eikä ymmärrä, mitä haluaisi sanoa. Hän halusi olla kirjailija, mutta ei tiennyt, mistä aloittaa.

Viimeisessä, lyhyimmässä osassa nimeltä Esteettinen into Levy palaa teoksen alkuosan Mallorcalle. Hän on läsnä monessa eri elämänsä ajassa ja paikassa, ja hän oivaltaa, ”että kirjailijaksi tullakseni minun täytyi oppia keskeyttämään, käyttämään ääntäni, puhumaan vähän kovempaa, ja vielä kovempaa, ja sitten vain puhumaan omalla äänelläni, joka ei ole lainkaan kova.” Hänellä on lämmin huone ja takkoja sen lämmittämiseen, sänky ja varapeittoja, näköala puutarhaan, sekä pöytä ja tuoli. Hänellä oli oma huone, jossa kirjoittaa – ja toimiva adapteri, jolla tietokone sai virtaa.

Lyhyt, tiivis, intensiivinen ja useissa eri ajoissa ja paikoissa kulkeva teos tavoittaa jotain erityistä siitä, miten kirjoittaessa kirjoittajan elämä eri vaiheineen, paikkoineen, kokemuksineen ja ajatuksineen on aina läsnä, ja miten kirjoittajan henkilökohtainen, poliittinen ja esteettinen näkemys rakentavat ne kehykset, joissa kirjoittaminen tapahtuu.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.